Menin rikki jo kauan sitten ja takuu, sitä ei oo

Heti alkuun jättimäiset onnittelut Elvikselle, joka täytti sunnuntaina täydet 10 vuotta! Uskomatonta! Häpeäkseni havaitsin, ettei Elviksestä ole oikeastaan ollenkaan kuvia tämän vuoden puolelta. Tilanne, joka pitää korjata mitä pikimmiten. Uusien kuvien puutteessa etsin kuitenkin tähän postaukseen pakselista muutaman lempparikuvani Elkusta. Etenkin tuo mustavalkoinen kuva on niiiiiiin Elkkua (ja siten siis suursuosikkini)!


Vaikka tähän asti onkin ollut hankalaa uskoa Elviksen olevan jotain muuta kuin nuori koira, on tosiasiat hiljalleen jouduttu kohtaamaan silmästä silmään. Elvikseltä löytyi joitakin vuosia sitten sivuääni, joka kuului vain vaimeasti toiselta puolelta. Löydös ei siinä vaiheessa aiheuttanut mitään toimenpiteitä, sillä se oli niin hiljainen ja koira kaikinpuolin oireeton. Sydäntä on kuitenkin seurailtu tasaisin väliajoin, eikä se ole aiheuttanut juurikaan huolta. Viime jouluna sivuääni oli kuitenkin pahentunut sen verran paljon, että eläinlääkäriltäkin lipsahti spontaani "Ohhhoh, kylläpäs on paha!" -huudahdus. Lääkitys aloitettiin. Pari viikkoa sitten käytiin sydänultrassa, jossa selviteltiin sydämen tämän hetkistä kuntoa hieman tarkemmin. Löydökset olivat aika hurjat: Elkun sivuääni on voimakas, 5/6. Sydän on hieman laajentunut ja paikoitellen myös paksuuntunut.

Ennustetta elinajan suhteen eläinlääkäri ei osannut antaa. Osa koirista elää lääkkeiden avulla montakin hyvää vuotta, osa sitten ei. Sairaus on kuitenkin etenevä ja terveeksi Elvis ei enää ikinä muutu. Elvis itse on onneksi sairaudestaan tietämätön ja on edelleen iloinen oma itsensä, mikä on tietysti kaikista tärkeintä. Ei auta, kuin toivoa, että Elvis kuuluisi niihin onnekkaisiin, jotka ovat huonon sydämensä kanssa eläneet monta, monta hyvää vuotta!



Loppuun Aksun kisakuulumiset.

Lauantaina otettiin Aksun kanssa kolme starttia agikisoissa. Toisella radalla tehtiin nolla, joka riitti neljänteen sijaan. Kieltämättä harmitti, kun kolmas vei sertin meidän nenien edestä. Näin on käynyt joskus ennenkin. Hyvää radassa oli se, että ensinnäkin tehtiin nolla ja toiseksi se, että Aksu otti kontaktit hienosti! Pysähtyi puomille (siinä sitä aikaa paloikin) ja lähti vasta luvan kanssa. Näitä tottelevaisuuden hetkiä on saanut todistaa vain harvoin kisoissa. Vire sillä radalla alkoi olla siis kutakuinkin treenivireen tasolla, mikä on ihan loistohomma! Ehkäpä vielä joskus keksin keinon, jolla vakiinnuttaa Aksun kisavire nykyistä kisavirettä optimaalisemmalle tasolle, jolloin näitä onnistumisia saattaisi tulla vähän useamminkin!

Tuntui keväältä

Tasan kolmen viikon päästä siirrytään kesäaikaan. Silloin viimeistään voi julistaa kevään koittaneen, mikä onni ja autuus! Otsikko viittaa yhteen päivään tällä viikolla, kun aurinko paistoi, lämpömittari näytti +5 ja lenkillä tuli ihan jopa kuuma!

Jahka läheinen metsätie sulaa, aloitan Jäynän kanssa keppitreenit. Hauska nähdä minkälaisen pujottelutyylin Jäynä valitsee. Aksulla on sellainen pomppu-pomppu-varonkeppejä-pomppu-tyyli. Kyllähän Aksukin toisinaan tulee rohkeammin sukeltaen kepit, mutta se on kyllä yleensä liian korkean räyhävireen aikaansaannoksia (ja silloin ei enää hallinta muualla radalla toimi, kuin ehkä silkalla tuurilla).



Olkkaritokoilu on ollut viime aikoina taas ohjelmistossa. Koska olkkarimme on kuitenkin kohtalaisen pieni, on siellä treenattu (pienin rajoittein) lähinnä kaukoja, askelsiirtymiä, ohjattua noutoa ja tunnaria. Ulkona on treenattu vain luoksetuloa, sillä siihen riittää kapeampikin polku ja niitä sentään löytyy vielä sellaisia, jotka eivät ole pelkkää peilijäätä. Luoksetuloahan me ollaan treenattu ikuisuus. On käynyt mielessä, että helpottaisi, jos kouluttajalla olisi enemmän kokemusta ylempien luokkien liikkeistä: ei mentäisi kokoajan vaikeimman kautta kohti lopputulosta.

Heh, muistan vielä jotenkuten ajan, kun pidin tokoa tylsänä pilkunviilaamisena. Tuskin olisin uskonut, jos joku olisi minulle silloin sanonut, että vuonna 2013 olet ihan pähkinöinä, kun saat uusia tunnarikapuloita ja ohjatun noudon kapulat ja rynnistät heti treenaamaan. Mutta oli miten oli, myönnän olleeni innoissani, kun sain eilen kassillisen tunnarikapuloita ja tänään ne ohjatun noudon kapulat (ja rynnistin innoissani kokeilemaan niitä). Toko on mukavaa vastapainoa agilitylle: Agilityssa kilpaillaan aina myös muita vastaan, tokossa enemmän itseään vastaan. Silti jännitän kyllä tokokokeita noin tuhatkertaisesti enemmän, kuin agilitykisoja..

Temppuvideo

Muutama Jäynän lempparitemppu päätyi taannoin "videolle" (tai siis, digitaaliseen muotoon) asti: Kippoon änkeytyminen, kolikoiden kerääminen, takaperin ryömiminen ja seinälle peruuttaminen. Ryömien peruuttamista Jäynä tarjosi itse, minä vain sitten merkkasin sen naksuttimella.

Toissailtana pyrytti lunta vähän reilummin. Ennen lumipyryä ennätin jo pikaisesti juhlistaa alkavaa kevättä. Ei olisi kannattanut. Tiet ja kentät ennättivät jo hieman sulaakin alkuviikosta. Nyt ne on sitten jäätyneet ja päälle on satanut hötölunta paksulti. Ihan on jännää kävellä, kun ei koskaan tiedä pitääkö askel vähän vai ei yhtään. Tällä hetkellä mittari näyttää -18,2 astetta. Oi kesä, tule jo!