keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Menin rikki jo kauan sitten ja takuu, sitä ei oo

Heti alkuun jättimäiset onnittelut Elvikselle, joka täytti sunnuntaina täydet 10 vuotta! Uskomatonta! Häpeäkseni havaitsin, ettei Elviksestä ole oikeastaan ollenkaan kuvia tämän vuoden puolelta. Tilanne, joka pitää korjata mitä pikimmiten. Uusien kuvien puutteessa etsin kuitenkin tähän postaukseen pakselista muutaman lempparikuvani Elkusta. Etenkin tuo mustavalkoinen kuva on niiiiiiin Elkkua (ja siten siis suursuosikkini)!



Vaikka tähän asti onkin ollut hankalaa uskoa Elviksen olevan jotain muuta kuin nuori koira, on tosiasiat hiljalleen jouduttu kohtaamaan silmästä silmään. Elvikseltä löytyi joitakin vuosia sitten sivuääni, joka kuului vain vaimeasti toiselta puolelta. Löydös ei siinä vaiheessa aiheuttanut mitään toimenpiteitä, sillä se oli niin hiljainen ja koira kaikinpuolin oireeton. Sydäntä on kuitenkin seurailtu tasaisin väliajoin, eikä se ole aiheuttanut juurikaan huolta. Viime jouluna sivuääni oli kuitenkin pahentunut sen verran paljon, että eläinlääkäriltäkin lipsahti spontaani "Ohhhoh, kylläpäs on paha!" -huudahdus. Lääkitys aloitettiin. Pari viikkoa sitten käytiin sydänultrassa, jossa selviteltiin sydämen tämän hetkistä kuntoa hieman tarkemmin. Löydökset olivat aika hurjat: Elkun sivuääni on voimakas, 5/6. Sydän on hieman laajentunut ja paikoitellen myös paksuuntunut.

Ennustetta elinajan suhteen eläinlääkäri ei osannut antaa. Osa koirista elää lääkkeiden avulla montakin hyvää vuotta, osa sitten ei. Sairaus on kuitenkin etenevä ja terveeksi Elvis ei enää ikinä muutu. Elvis itse on onneksi sairaudestaan tietämätön ja on edelleen iloinen oma itsensä, mikä on tietysti kaikista tärkeintä. Ei auta, kuin toivoa, että Elvis kuuluisi niihin onnekkaisiin, jotka ovat huonon sydämensä kanssa eläneet monta, monta hyvää vuotta!



Loppuun Aksun kisakuulumiset.

Lauantaina otettiin Aksun kanssa kolme starttia agikisoissa. Toisella radalla tehtiin nolla, joka riitti neljänteen sijaan. Kieltämättä harmitti, kun kolmas vei sertin meidän nenien edestä. Näin on käynyt joskus ennenkin. Hyvää radassa oli se, että ensinnäkin tehtiin nolla ja toiseksi se, että Aksu otti kontaktit hienosti! Pysähtyi puomille (siinä sitä aikaa paloikin) ja lähti vasta luvan kanssa. Näitä tottelevaisuuden hetkiä on saanut todistaa vain harvoin kisoissa. Vire sillä radalla alkoi olla siis kutakuinkin treenivireen tasolla, mikä on ihan loistohomma! Ehkäpä vielä joskus keksin keinon, jolla vakiinnuttaa Aksun kisavire nykyistä kisavirettä optimaalisemmalle tasolle, jolloin näitä onnistumisia saattaisi tulla vähän useamminkin!

18 kommenttia:

  1. Onskut Elkulle tätäkin kautta! Meidän Saralla todettiin sivuääni jo 5-vuotiaana, minkä jälkeen agilityä voitiin harrastaa vielä kolme vuotta ja lopulta Sara eli hyvinvoivana kymmenen vuoden ikään. Sitten kunto romahtikin nopeasti, joten tuohon asti se sai elää lähes täysipainoista elämää, jonka rajoitukset näkyivät vain lenkkien lyhyydessä. Älä siis murehdi etukäteen vaan nauti joka hetkestä! Sydänvian kanssa jotkut elävät tosiaan yhtä kauan lisää kuin ilmankin sitä! :) Kaikkea hyvää teille ja rapsut Elvikselle!

    VastaaPoista
  2. Jenni,
    Elkun puolesta kiitokset! :)

    Bea,
    Elvikselläkin sydän on ollut diagnoosin jälkeen useamman vuoden oireeton, nyt kuitenkin aloitettiin lääkitys ja liikuntaan on tullut rajoituksia. Agilityt sun muut esimerkiksi on kiellettyä puuhaa. Omaehtoisesti se saa liikkua niin paljon, kuin jaksaa kyllä :) Toivottavasti Elvis saa kuitenkin elää yhtä monta hyvää vuotta, kuin Sara sai!

    VastaaPoista
  3. Onnea Elkulle! Toivottavasti saatte vielä monta hyvää vuotta yhdessä. Sairaan koiran kanssa eläminen on raskasta, kun ei koskaan tiedä milloin se huono päivä vaan iskee ja koira ei jaksakaan enää. Mutta kun kattoo Uutinkin suunnatonta elämäniloa, niin ei voi kun hymyillä. Onneksi se ei tiedä olevansa sairas.

    VastaaPoista
  4. Onneksi tosiaan nämä koirat eivät ymmärrä olevansa sairaita! :) Murehtiminen jää kokonaan meille ihmisille. Toivottavasti Uutillakin on monta hyvää vuotta vielä jäljellä!

    VastaaPoista
  5. Paljon onnea Elvis!
    Ihana myös tuo kuratassukuva, voin vaan kuvitella tarinan tuon takana :) Pojat käyneet salaa mutalammikossa? Meidän nyt edesmennyt ajokoira muisti joka karkureissullaan kiertää mutaojan kautta, oli kotiin palatessaan pikimusta koko koira päätä lukuunottamatta. Silloin suututti, mutta nyt vain naurattaa tuommoiset koiruudet :)

    VastaaPoista
  6. Joo, tyypit vähän leikki mutalammikossa! Oli jotenkin tosi hauskannäköinen kaksikko, kun molemmilla oli mutaiset tassut ja kuono. Ihan tosi kivaa niillä tietysti oli ollut siellä tonkiessaan :D Voin niin kuvitella tuon kuraisen ja hyvin onnellisen ajokoiran! :DD

    VastaaPoista
  7. Onnet Elkulle, kunnioitettavaan ikään on pikkukoira ehtinyt :) Ja kuten sanottu, toivottavasti edessänne on vielä monta yhteistä onnellista vuotta!

    Ja peukut Aksulle, vaikka en mitään agilitystä ymmärräkkään niin aivan hyvältähän tuo kuulosti :)

    VastaaPoista
  8. Onnea Elvikselle! Tuo mustavalkoinen kuva on kyllä hieno jo kuvanakin, saati jos ilmentää hyvin vielä Elvistä! :) Nuo sen korvakarvakutrit on aika symppikset!

    VastaaPoista
  9. Isot, myöhäiset onnittelut Elkulle!

    VastaaPoista
  10. Onnea ihanalle Elvikselle! Toivottavasti sydän ei hidasta arkea jatkossakaan :)

    VastaaPoista
  11. Elkun puolesta kiitokset onnitteluista :)

    Tiina,
    Nuo kutrit on ihan mun lempparit! Ne pitää joka kesä säästää trimmeriltä. Samoin niskassa on sellaisia korkkiruuvikiharoita. Nekin on aina siirrettävä pois trimmerin tieltä :D

    VastaaPoista
  12. Onnea Elvikselle näin jälkikäteen! Tulin kyselemään, että millä muokkaat kuviasi, ovat niin kauniin värisiä :> !

    VastaaPoista
  13. Minulla on photoshop käytössäni :)

    VastaaPoista