Ja kun poutapilvet seilaa tuulenvireen matkassa, aikaa riittää meillä nauttia ja olla vaan

Ohhoh. Kesäkuu. En tiedä, missä vaiheessa toukokuu tuli ja meni, mutta tiedän, että parin viikon päästä on jo juhannus. Siis juhannus!! Sen jälkeen päivät alkavatkin jo lyhentyä ja aletaan taas matkata kohti syksyä ja pimeyttä, kesän ja valon sijaan. Aika kurja ajatus. Kesä on kaiken kaikkiaan suorastaan säälittävän lyhyt. Onneksi se vähä on sentään tähän mennessä ollut älyttömän aurinkoinen ja helteinen. Hieman helpottaa jokavuotista matkakuumettakin, kun jo ihan omalla takapihalla on ollut parhaimmillaan +29 astetta varjossa. En silti taida luopua matkahaaveista. Ainakaan kokonaan.

Kuluneet pari viikkoa ovat olleet kohtalaisen aktiivista aikaa meille. Aksu on kahlannut mutaojissa ja startannut agikisoissa (tuloksena 2 x HYL), Jäynä käynyt paimenessa (alkaa jo syttyä hommaan) ja Elkku on toimittanut tärkeää seurakoiran virkaa asiaankuuluvalla hartaudella. Itse olen aloittanut uudessa kesätyöpaikassa. Muutama uimareissukin on tehty erilaisin kokoonpanoin ja Aksusta on tulossa aika hyvä uimari! Nykyään se ei enää hirvittävän kauaa emmi, kun jo hyppää järveen. Toissakesänä uimista opeteltiin pelastusliivien kanssa ja silloin se näytti tältä. Alla sitten video eiliseltä uimareissulta. Pari vuottahan siihen meni, mutta nyt Aksu osaa uida!



Minulla on kyllä blogin kanssa jonkinsortin jumikausi menossa. En millään meinaa saada päivityksiä aikaiseksi. Tämänkin säälittävän lyhyen postauksen kirjoittaminen vei monta iltaa!! Jännä, miten joskus saa tikustakin asiaa ihan hirveästi, mutta sitten toisinaan ei meinaa saada tekstiä ulos millään. Ei, vaikka sitä asiaa olisikin aika paljon. Kameran ulkoiluttamisesta en edes aloita, sillä sekin lojuu ihan laiminlyötynä jossain kameralaukussa. Hankala harrastus tämä bloggaaminen. Ja valokuvaaminen.