Taisi mennä juuri niin kuin Strömsössä

En tiedä mitä sanoisin. Olo on yhtäaikaa onnellinen ja epätodellinen. Me tehtiin se! Perjantai-ilta tuli vietettyä agilitykisoissa ja reissu oli oikein tuottoisa, sillä Aksu nappasi hyppäriltä sijoituksen 3./39 joka riitti, kuin riittikin sertiin!!!

Rata oli aika hankala. Heti alussa piti päästä kaukana siintävän kolmannen hypyn paikkeille, jotta pystyi pakkovalssilla kääntämään koiran seuraaville esteille. Aksuhan nousi samantien lähdössä seisomaan (näin silmäkulmastani) ja huikkasin sille olkani yli paikka, jota se onneksi totteli. Radalla oli sellaisia ansapaikkoja, joihin moni lankesi, vaan hämmästyksekseni ei Aksu! Se oli niin kuulolla, että olisin voinut ohjata vähemmän varmistellenkin. Heti radalta tultuamme kuuntelin, että kuuluttaja totesi meidän kavunneen kolmanneksi. Ajattelin, että näin on käynyt ennenkin: Hetken olllaan kärjessä, kunnes ihan viimeiset koirakot paukuttavat nopeita nollia ja tipahdamme tuloslistalla alemmaksi. Kuunnellessani sitten maksien päätyttyä epäviralliset tulokset ajattelin, että niissä on jokin virhe. Ei me voida olla kolmannessa sijassa kiinni. Kuulin varmasti väärin. Etsin kisakirjaa ilmoittautumispisteen pöydällä olleista laatikoista ja olin edelleen epäileväinen. Kun en kirjaa löytänyt, aloin ymmärtää, että me ollaan vissiin pärjätty. Treenikaveri kävi sanomassa turhaan sinä sitä kirjaa sieltä etsit!

Palkintopallille kapuaminen menestyneiden nimien viereen tuntui hullulta. Aksu örähti ykköseksi tulleelle koiralle jotain (ei ehkä onnitellut) ja saikin sen jälkeen luvan laittaa vain etutassunsa palkintopallin reunalle. Palkintopussista löytyi uusi lelu, joka oli Aksun mieleen. Emännän mieltä lämmitti enemmän kuvassakin näkyvä sertiruusuke.

Aksun kanssa on tehty niin valtavasti töitä, että tämä yksi ainoa serti ja kolmanneksi sijoittuminen kolmosissa tuntuvat jo valioitumiselta. Tai suomenmestaruudelta. Joltain tavoittelemattomalta, jonka me kuitenkin tavoitimme. Loppuun liitän lauseen, jonka olen kirjannut Aksun treenipäiväkirjan kanteen ja joka on joskus tuonut vähän lohtuakin. Ihan osuva. Ainakin nyt.

Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu.