En tiedä mitä sanoisin. Olo on yhtäaikaa onnellinen ja epätodellinen. Me tehtiin se! Perjantai-ilta tuli vietettyä agilitykisoissa ja reissu oli oikein tuottoisa, sillä Aksu nappasi hyppäriltä sijoituksen 3./39 joka riitti, kuin riittikin sertiin!!!
Rata oli aika hankala. Heti alussa piti päästä kaukana siintävän kolmannen hypyn paikkeille, jotta pystyi pakkovalssilla kääntämään koiran seuraaville esteille. Aksuhan nousi samantien lähdössä seisomaan (näin silmäkulmastani) ja huikkasin sille olkani yli paikka, jota se onneksi totteli. Radalla oli sellaisia ansapaikkoja, joihin moni lankesi, vaan hämmästyksekseni ei Aksu! Se oli niin kuulolla, että olisin voinut ohjata vähemmän varmistellenkin. Heti radalta tultuamme kuuntelin, että kuuluttaja totesi meidän kavunneen kolmanneksi. Ajattelin, että näin on käynyt ennenkin: Hetken olllaan kärjessä, kunnes ihan viimeiset koirakot paukuttavat nopeita nollia ja tipahdamme tuloslistalla alemmaksi. Kuunnellessani sitten maksien päätyttyä epäviralliset tulokset ajattelin, että niissä on jokin virhe. Ei me voida olla kolmannessa sijassa kiinni. Kuulin varmasti väärin. Etsin kisakirjaa ilmoittautumispisteen pöydällä olleista laatikoista ja olin edelleen epäileväinen. Kun en kirjaa löytänyt, aloin ymmärtää, että me ollaan vissiin pärjätty. Treenikaveri kävi sanomassa turhaan sinä sitä kirjaa sieltä etsit!
Palkintopallille kapuaminen menestyneiden nimien viereen tuntui hullulta. Aksu örähti ykköseksi tulleelle koiralle jotain (ei ehkä onnitellut) ja saikin sen jälkeen luvan laittaa vain etutassunsa palkintopallin reunalle. Palkintopussista löytyi uusi lelu, joka oli Aksun mieleen. Emännän mieltä lämmitti enemmän kuvassakin näkyvä sertiruusuke.
Aksun kanssa on tehty niin valtavasti töitä, että tämä yksi ainoa serti ja kolmanneksi sijoittuminen kolmosissa tuntuvat jo valioitumiselta. Tai suomenmestaruudelta. Joltain tavoittelemattomalta, jonka me kuitenkin tavoitimme. Loppuun liitän lauseen, jonka olen kirjannut Aksun treenipäiväkirjan kanteen ja joka on joskus tuonut vähän lohtuakin. Ihan osuva. Ainakin nyt.
Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu.
Onnittelut teille, hienoa! :)
VastaaPoistaVautsi! Onnea! :)
VastaaPoistaPaljon onnea!! :)
VastaaPoistaOnnea vielä tännekin! Olisin kuvannut, jos ei kamera olisi ollut autossa. Jos-jos-jos.
VastaaPoistaHirmusti onnea! :)
VastaaPoistaOnnea :)
VastaaPoistaKiitos paljon onnitteluista! :)
VastaaPoistaEeva,
Minulla kävi se kuvaaminen mielessä (teidänkin ratojen osalta), mutta se puhelin oli autossa ja sittemmin hetkellisesti kateissa. Olisi ollut ihan hauska, jos olisi ainakin tuo nollarata sattunut videolle. :)
Hurjasti onnea sertistä! :)
VastaaPoistaonnea tosi paljon!:)
VastaaPoistaOnnea täälläkin! Ihan mahtavaa! :)
VastaaPoistaVau, onnea! :)
VastaaPoistaOnnea vielä! Tuo sitaatti on osuva, ei vain agilityssä, vaan muuallakin. Niin ja se rata oli vaikea, tuli todettua. ;)
VastaaPoistaAh, Sarianne! Hurrrrjasti onnea!
VastaaPoistaNääääääääin paljon onnea! Hieno Aksu :)
VastaaPoistaOoh, hurjasti onnea sinne teille! Toivotaan että meilläkin joskus agilitysertit koristaisivat hyllynreunaa...
VastaaPoistaHienoa! Onnea sertistä Strömsö-Aksulle ja sinulle.
VastaaPoistaVautsi, paljon paljon onnea!
VastaaPoistaKiitos vielä muillekin onnitteluista! :)
VastaaPoistaOikein paljon onnea! :)
VastaaPoistaHienoa, onneksi olkoon! :)
VastaaPoistaOnnea! :)
VastaaPoistaOnnea kovasti, mahtavaa! :)
VastaaPoistaKiitos onnitteluista! :) Vieläkin hymyilyttää tämä kisa.
VastaaPoistaTe ootta kyllä huippuja :-) !!
VastaaPoistaOnnittelut vielä näin Jäynänkin agilitytuloksista!
Onnea ihan mielettömästi ♥
VastaaPoistaKiitokset :)
VastaaPoistaTäytyy vielä tätäkin kautta onnitella, niin hieno suoritus! Ootte huippuja :)
VastaaPoistaKiitos, Sirkku! :)
VastaaPoista