sunnuntai 18. elokuuta 2013

Piirinmestaruusagilitya

9 kommenttia

Neliön sisälle on kaiverrettu hennosti "Joukkue 2013", ei vain kuvassa näy. :)

Lauantai-ilta vietettiin pitkästä aikaa agilitykisoissa Akselin kanssa. Vähän on ollut hidasta tämä kesän jälkeinen käynnistyminen uuteen kisakauteen, mutta eiköhän se tästä, pikkuhiljaa. Eilen oli siis Uudenmaan kennelpiirin piirinmestaruuskilpailut. Ehdittiin Aksun kanssa käydä treenaamassa peräti kerran ennen kisoja. Yksilökisoihin en ilmoittautunut ollenkaan, en oikeastaan tiedä miksi. Ei vain ollut sellainen olo. Jälkikäteen ei edes harmittanut, sillä kisapäivästä olisi tullut eittämättä liian pitkä sekä minulle että Aksulle. Ei olisi enää keskittyminen riittänyt joukkueradalle, joka siis päätti maksien kisapäivän ja joka alkoikin vasta illan jo hämärtyessä puoli yhdeksän maissa.

Joukkuekisan rata ei ollut mikään turhan hankala. Yksi ansapaikka heti alussa, toinen vähän myöhemmin ja siinä se. Varsin nopeatempoinen rata, jolta tuli useampikin nolla. Me olimme Aksun kanssa joukkueemme toinen koirakko, joten ennätin hieman katsella kuinka muut suoriutuvat alun ansasta ja loppuradasta ylipäätään. Oma vuoro jännitti jonkin verran, ei pahasti kuitenkaan. Aksu pysyi yllättävän hyvin lähdössä ja oli kivasti kuulolla. Ihan ei tehty niin nopeaa rataa, kuin mihin olisimme pystyneet, sillä jokunen kaarre venähti pitkäksi ja sorruin turhaan varmisteluun. Tulokseksi kuitenkin nolla ja hyvä fiilis! Tuli ihan sellainen olo, että täytyy selailla kisakalenteria vähän enempikin! Olisipa Aksu aina näin hyvin hallinnassa!

Kaikki joukkueemme koirat tekivät hienosti nollan ja sillä päädyttiinkin sitten tuloslistoilla kakkossijalle! Joukkuehopeaa piirinmestaruuskilpailuissa, ei hullummin!! Taisi muuten olla minun ensimmäinen kertani piirinmestaruuskisoissa. En ainakaan muista koskaan aiemmin niihin osallistuneeni!

torstai 1. elokuuta 2013

Kerrankos sitä erehtyy

6 kommenttia


KATO HEI! Onks tää se keppi, jonka sä äsken heitit mulle???

Heitin lähinnä hammastikkua muistuttaneen pikkurisun pöheikköön ja Aksu palauttaa minulle jättimäisen karahkan. Se myös hieman turhan optimistisesti pinkoi eteenpäin kepin perään juostessaan. En minä sentään useiden kymmenien metrien päähän sitä kevyttä pikkurisua visko tuosta noin vain. Koirat, ma sanon!

ps. Mitä ihmettä? Elokuu! Iltalämpötila on tänään selvästi matalampi, kuin heinäkuussa: vaivaiset +13 astetta. Ulkona on sumua ja maa ukkospuuskan jäljiltä märkä. Tuntuu syksyltä.