maanantai 30. syyskuuta 2013

Kellot tehkää meille aikaa

8 kommenttia
Nyt on takana ensimmäinen "tuplakisaviikonloppu" eli toisin sanoen starttasin sekä Aksun että Jäynän kanssa. Tuskin maltan odottaa sitä, että Jäynä nousee kolmosiin ja koirien startit ovat samana päivänä. Ei tule sitten niin paljon ajelua yhteen viikonloppuun.



Lauantaina otettiin Jäynän kanssa kaksi starttia. Ensimmäinen sujui hyvin, joten siitä LUVA sijoituksella 4./16. Jälkimmäisellä radalla paukkui puomin kontakti ja maaliin tultiin vitosella. Keinonurmi oli Jäynälle uusi alustatuttavuus ja se hieman heikensi hyppytekniikkaa, mutta siihen nyt ei auta kuin treeni, aika ja kokemuksen lisääntyminen. Irtoaminen ei luonnistunut kovinkaan hyvin ja ratoihin paloi aikaa enemmän, kuin irtoavan koiran kanssa. Tähän täytyy siis oikeasti panostaa treeneissä.

Sunnuntaina jatkoin agiliitoa sitten Aksun kanssa. Kahdelle ekalle radalle mentäessä tein niin, että seuruutin Aksun sisälle halliin ja pidin sivulla lähtöalueelle asti. Rata-alueelle siirtyminen oli siis näillä kerroilla hallittua, mutta muuten en tiedä vaikuttiko se varsinaisesti vireeseen mitenkään. Ensimmäisellä agiradalla tehtiin nolla, sijoituksella 5./41. Hyvää radassa oli persjättö, jonka ehdin kuin ehdinkin tekemään! Huonoa sitten se, että Aksu kaatui juuri ennen loppusuoraa ja kynti kenttää kuonollansa. Siinä paloi myös aikaa. Pitikin sattua. Aksu itse ei onneksi ollut millänsäkään kaatumisestansa ja nousi ylös jatkaen juoksuaan ihan yhtä innokkaana. Toiselta radalta tuli HYL ja keskeytin radan Aksun hypättyä aalta melko korkealta räkyttäen alas. Tätä ennen ehdin kuitenkin kokeilla yhdelle hypylle saksalaista, joka onnistui! Viimeinen rata (josta videokin on) oli hyppäri. Teimme nollan, jolla sijoitus 4./34. Vauhti ei ollut paras mahdollinen, mutta tällä radalla oli erilainen nurmi, kuin kahdella edellisellä, joten ehkä sen tuntuma oli erilainen koiralle? Aksu saattoi myös olla väsynyt. Toisaalta itsekin olisin voinut pinkoa vikkelämmin. Pitäisi oppia luottamaan koiraan enemmän ja antaa sille reippaammin vastuuta. Silti ihan onnistunut rata!

Sertit menivät tälläkin kertaa meitä nopeammille, mutta koska viisi parasta palkittiin, ei kotiin tarvinnut lähteä tyhjin käsin. Aksu sai pari uutta lelua ja minä kisalahjakortteja sekä suklaata!

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

We'll be raising our hands, shining up to the sky

25 kommenttia


Otsikoiden keksiminen on toisinaan vaikeaa, jollei täysin mahdotonta. Tämän kertainen lause on siepattu Ellie Gouldingin Burn-kappaleesta. Soi päässä tänään tehokkaasti.

Tänään unohdettiin tokoilut hetkeksi Jäynän kanssa ja keskityttiin vaihteeksi kolmen startin verran agilityyn. Minulla oli tänään kuvaaja mukana, joten postaukseen on liitetty kaksi ensimmäistä ratasuoritusta.

Ensimmäiseltä radalta tehtailimme nollan, joka riitti ykkössijalle. Toiselle radalle lähdin sillä ajatuksella, että päivän tavoitteet on jo saavutettu ja muuten vietetään vain hauskat kilpailunomaiset treenit. Jäynä olikin näissä treeneissä hyvin kuulolla ja toiseltakin radalta irtosi nolla ja ykkössija. Kahden ensimmäisen startin jälkeen meillä oli siis saldona kaksi nollavoittoa ja SERT. Kolmas startti otettiinkin näin ollen alkuperäisistä suunnitelmista poiketen maksi2-luokassa! Ensimmäinen rata kakkosissa tosin päättyi hylkäykseen kolmanneksi viimeisellä esteellä, kun Jäynä irtosi hieman liikaa ja sinkosi keppien sijasta putkeen. Siltä radalta taisi tulla vain yhdelle koirakolle tulos ja sekin oli vitonen. Ei se rata liian vaikea kuitenkaan ollut, ainakaan minun mielestäni.



Jäynän kanssa oli hauska kisata. Ainakin toistaiseksi Jäynän kierrokset ovat sillä tasolla, että se on paremmin hallinnassa, kuin Aksu. Oli luksusta, kun pystyi luottamaan siihen, että koira totta tosiaan pysyy lähdössä. Kovin irtoavainen tai estehakuinen Jäynä ei ihan vielä ole ja jää turhan usein kohteliaasti odottamaan hidasta ohjaajaansa. Luulen, että ajan, kokemuksen ja treenin (!) myötä tähän tulee kuitenkin muutos. Luultavasti muutaman vuoden päästä muistelen kaiholla tätä aikaa, kun Jäynä odotteli ja oli kuulolla.

Näin on siis ykkösluokka paketissa, neljän kisastartin jälkeen! Näätis on kyllä niin super! Innolla odotan, mitä haasteita kakkosluokka tuo tullessaan. Tästä on hyvä jatkaa.

torstai 19. syyskuuta 2013

Meidän kesä 2013

5 kommenttia
Sain jo niin monessa muussakin blogissa kiertäneen kesäkuvahaasteen. Tarkoituksena oli linkittää seitsemän kuvaa ja selittää niistä jokainen yhdellä sanalla. Olikin yllättävän vaikeaa löytää ennaltajulkaisemattomia kuvia, sillä kuvasin tänä kesänä ihan todella vähän ja kaikki ne vähät on melkeinpä blogissa jo vilahtaneet. O-ou. Täytyy ryhdistäytyä kameran kanssa.

Kesäkuvahaaste on jo tosi monessa blogissa kiertänyt, mutta jos nyt laitan sen Emmalle! Siellä en ainakaan ole nähnyt tätä haastetta vielä.

Meidän kesä oli täynnä..



1. rivi (iso kuva): Tokotreenejä.
2. rivi: Yhdessäoloa, velvollisuuksia ja iltauinteja.
3. rivi: Löysäilyä, onnistumisia ja kavereita.

Kuvahaasteen lisäksi sain yhdentoista kysymyksen haasteen:

Millä perusteella valitsit koirasi rodun?
Perhoskoirien jälkeen tiesin haluavani ehdottomasti ison/keskikokoisen paimenkoiran. Vaatimuksina oli liioittelematon rakenne, aktiivisuus, hyvä koulutettavuus ja pk-oikeudet. Tiesin myös haluavani jatkaa agilityn parissa, joten se rajasi rotuvaihtoehtoja jonkin verran myös (mm. lapsuuden haavekoirani, saksanpaimenkoira, tippui listoilta pois). Maltillinen turkki oli myös yksi kriteeri, sillä olen aika laiska mitä tulee turkinhoitoon.

Mikä on koirasi parhain piirre?
Älykkyys!

Missä tunnet onnistuneesi parhaiten koirasi kanssa?
Jäynän kohdalla olen aika ylpeä meidän yhteisestä tokotaipaleestamme. En ole ikinä kouluttanut koiraa tokossa alokasluokkaa pidemmälle ja vaikka koulutusvirheitä onkin tullut tehtyä yllinkyllin, niin koen silti onnistuneeni urakassa vähintäänkin kohtalaisen hyvin.

Aksun kanssa töitä on tehty hirveästi arjen sujuvuuden kanssa ja siinä on onneksi onnistuttu. Hirveästi on tultu eteenpäin siitä, missä oltiin vaikkapa kaksivuotiaan Aksun kanssa.

Mikä on sellainen koirarotu, mistä haaveilet, mutta et ole voinut ottaa tai et pystyisi ottamaan tällä hetkellä?
Parsonrussellinterrieri. Olemus ja ulkonäkö kolahtavat. Muuten en sitten tiedäkään olisiko parson meille passeli.

Mitä harrastuslajia haluaisit kokeilla koirasi kanssa?
Vepeä! Vaikuttaa hauskalta lajilta, josta luultavasti uimarihullu Jäynäkin nauttisi! Sitä en tosin tiedä, kuinka sen pieni koko asettuisi rajoitteeksi harrastamiselle.

Tunnetko tehneesi jotain virheitä koirasi kanssa ja jos olet, niin mitä ne ovat?
Voi kyllä! Kokemattomuuteni tokopuolella on johtanut siihen, että Jäynän kanssa on monessa liikkeessä menty takapuoli edellä puuhun. Osaa virheistä korjaillaan edelleen, mutta ei se nyt aivan toivotontakaan hommaa ole ollut.

Aksun kanssa mönkään mentiin agipuolella jo ennen, kuin Aksua oli edes olemassa. Päätin näet jo hyvin varheisessa vaiheessa, että Elvistä seuraavan agilitykoiran opetan kyllä irtoamaan kunnolla. Akselin kohdalla siis panostettiin paljon siihen irtoamistreeniin ja käännösten opettelu unohtui täysin. Aksu todellakin oppi irtoamaan! Harmi, että tiukat käännökset jäivät täysin opettamatta. Hups!

Tunnetko huonoa omaatuntoa, jos lähdet jonnekin pitemmäksi aikaa ja joudut jättämään koirasi hoitoon?
En tunne. Molemmilla koirilla on niin hyvät hoitopaikat, ettei tarvitse huonoa omatuntoa potea hetkeäkään!

Miten olet valinnut koirasi nimen?
Aksulle ei nimeä meinattu keksiä millään. Sitä mietittiin ihan viikkotolkulla ja välillä meinasi jo epätoivo iskeä, kun mikään nimi ei kelvannut sekä minulle että miehelleni. Jos minä tykkäsin jostain nimestä, ei mies tykännyt siitä ollenkaan ja päinvastoin. En muista kuinka Akseliin lopulta päädyttiin, mutta siihen sitten tartuttiin, koska kummallakaan ei ollut mitään erityistä sitä vastaan.

Jäynästä tuli Jäynä vähän sattumalta. Jossain vaiheessa vain ajattelin, että mitäs jos pennulle annettaisiin nimeksi Jäynä. Koitin katsella muitakin nimiä, mutta palasin aina siihen Jäynään. Kasvattajan luona Jäynää kutsuttiin nimellä Täplä (koska sen otsalla oli ihan pikkuisena pieni valkoinen täplä), joten olin jo entuudestaan tottunut kutsumaan sitä ä-voittoisella nimellä ja ehkä juuri siksi Jäynä tuntui niin sopivalta pennulle.

Kuinka paljon ulkoilet koirasi kanssa? Kuinka pitkiä lenkkejä teet vai panostatko enemmän aivotyöhön ja vapaana juoksemiseen?
Lähipellolla juoksenteluiden lisäksi käydään pari kertaa päivässä pitkä lenkki. Lenkin pituus riippuu siitä, millä vauhdilla edetään. Kävellen tulee toistaiseksi tehtyä pidempiä lenkkejä, kuin juosten. Oma kuntoni ei ole vielä ihan sillä tasolla, että jaksaisin mitään useiden kilometrien lenkkiä pinkoa ilman, että tekisin kuolemaa sen jälkeen. Talvisin korvataan pyörä-/juoksulenkit vetohiihtolenkeillä. Näiden lisäksi naksuttelen aika paljon koirien kanssa. Jäynän kohdalla se on hyvin tokopainoitteista, mutta Aksu treenailee turhia temppuja.

Treeni- ja kisapäivinä mennään fiiliksen mukaan. Koirat saavat niin paljon liikuntaa ja aktivointia niinä päivinä jo muutenkin, että aamu- ja iltapissatusten sekä lämmittely- ja jäähdyttelylenkkien lisäksi ei välttämättä tule varsinaisesti enää pitkää lenkkiä kierrettyä. Ohjatuissa treeneissä kummatkin koirat käyvät 1-2 kertaa viikossa. Kerran viikossa on sitten lepopäivä, jolloin otetaan rennosti, eikä tehdä mitään erityistä.

Tykkäätkö opettaa koirallesi turhia temppuja vai haluatko mieluummin panostaa lajikohtaisiin suorituksiin?
Molempi parempi!

Omistatko mieluummin yhtä vai useampaa koiraa kerralla?
Useampaa, ehdottomasti. Silloin, kun Aksu oli ainoa koira, tuntui toinen käsi aivan työttömältä.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Tokokoettelemuksia

12 kommenttia
Ollaan käyty Jäynän kanssa kahdessa EVL-kokeessa nyt syyskuun aikana ja vaikka tuloksilla ei vielä olekaan juhlittu, on kokeista lähdetty kotiin hyvillä mielin! Toki osasyynä tähän on kokeista netotut pienet palkintokassit, mutta kyllä siellä on sellaisia onnistumisiakin ollut, että niistä on saanut roppakaupalla lisää treenimotivaatiota!


Inkoo 8.9.Hanko 14.9.
Paikkaistuminen1010
Paikkamakuu 89
Seuruu 8,59
Zeta 75,5
Luoksetulo 75
Ruutu 100
Ohjattu nouto 107
Metallinouto  68
Tunnari 108,5
Kaukot 07,5
tulos 238,5 pistettä, sij. 3./5212 pistettä, sij. 3./6

Inkoon kokeessa kohtaloksi koitui kaukot. Kyllä kannatti koetta edeltävänä iltana hinkata maahanmenoa etäällä ohjaajasta. Meni nimittäin maahan vähän jokaisella käskyllä! Ennustan, että voin tulevaisuudessa kirjoittaa opuksen aiheesta "Kuinka nollata helpot liikkeet: tuhat ja yksi helppoa keinoa". Metallinoudossa Jäynä ei ollut hommassa mukana ollenkaan, vaan tiputti kapulan kesken palautuksen ja jäi tuijottaen odottamaan palkkaa.

Hangossa meillä oli tiukka tuomari (Björklund), mikä on mainitsemisen arvoinen seikka siksi, että se tekee seuruusta saavutetusta ysistä entistäkin arvokkaamman. Olen aika ylpeä. Ruutu nollautui, koska Jäynä ennakoi lopun luoksetuloa ja ennätti hiipiä etutassunsa ulos ruudusta ennen kuin kutsuin. Ei siitä kymppiä olisi ennen sitäkään ollut tulossa, sillä Jäynä lähti merkiltä pienellä kaarella kohti ruutua ja kun se lähestyi uhkaavasti vieressä ollutta kehänauhaa, petti oma kanttini ja pysäytin tyypin etenemisen. Oli muuten nätti uusintaohjaus! Jäynä pysähtyi heti stop-käskyllä ja vilkaisi lisäohjeita. Näytin uudelleen ruudun ja annoin ruutukäskyn. Sinne meni. Lisäkäskyjä tarvittiin myös ohjatussa noudossa. Hyvin toimi sielläkin etäohjaus.

Näiden kahden kokeen perusteella sanoisin, että meidän vahvimmat liikkeet on paikallaolot, tunnari ja seuruu. Heikoimmat sen sijaan luoksetulo ja zeta. Zetassa Jäynä seisoi kummassakin kokeessa istumisen. Treeneissä ei ole mitään ongelmaa, joten taipumukseni jännittää ihan toivottoman paljon kokeissa lienee jollain tapaa osasyyllinen tähän zetasekoiluun. Luultavasti käskytän oudosti, kun jännitän ihan hulluna. Tajusin näet Hangon kokeen jälkeen muun muassa yrittäneeni pysäyttää Jäynän luoksetulossa ihan väärällä käskyllä (ei pysähtynyt, jännä juttu). Muutenkin olen aina tokokokeissa kaikkea muuta, kuin rento: Jalat tärisee ja unohdan ihan perusjuttuja (käskyjä, liikkeiden kulkuja). Yritinkin Hangon kokeessa keskittyä rentouteen ja onnistuinkin siinä peräti paikkamakuiden ajan. En ole varmaan ikinä niin rentona jättänyt koiraa paikallaoloihin. Sen fiiliksen kun vain saisi kestämään koko kokeen läpi! Harjoitusta, harjoitusta.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Sinne ja takaisin

16 kommenttia
Parin viikon kesäloman aikana tuli autoon kerrytettyä varmasti yli 1000 ajokilometriä ja jokainen kilometri oli taatusti vaivansa arvoinen. Jäynä ui, kyläili monessa uudessa paikassa ja leikki lasten kanssa. Itse lähinnä söin kaikkea hyvää ja laiskottelin. Miksei aina voi olla kesäloma?



Loma meni hirvittävän nopeasti ja vaikka kelit suosivatkin, niin selvästi alkoi syksy tuoksua jo ilmasssa! Illat olivat kuulaita ja tuulenpuuskien mukana satoi koivuista kauniin keltaisia lehtiä. Tuulettomat poutapäivät olivat kuitenkin lämpimiä, suorastaan helteisiä!



Olin ilmoittanut meidät loman kunniaksi tokokokeeseen ja kun Jäynä vieläpä ennätti lopetella toiset juoksunsa hyvissä ajoin ennen koetta, suunnattiin viikko sitten sunnuntaina kohti Keuruuta. Jäynän juoksuväli oli muuten ainakin nyt yhdeksän kuukautta ja jos tuo väli pysyy jatkossakin, voi seuraavia juoksuja odotella vasta ensi vuoden huhtikuussa. En valita!

Paikkaistuminen 10
Paikkamakuu 8 (kaksi käskyä maahan)
Seuruu 9 (tästä tuomari tykkäsi paljon! Yksi perusasento jäi vajaaksi)
Zeta 9 (istu-maahan-seiso. Seisomisessa "nytkähti")
Luoksetulo 7 (Loppua kohden alkoi hiipiä ja kytätä. Taas.. En vain osaa opettaa)
Ruutu 0 (merkille hyvin, sen jälkeen ei nähnyt ruutua ja hakeutui luoksetulotörpöille seisomaan)
Ohjattu nouto 10 (haettiin minusta katsottuna vasen, joka on meille se vaikeampi)
Metallinouto 10
Tunnari 7 (puri kapulaa iiihan liikaa, pudotti kerran pyöritellessään sitä suussaan)
Kaukot 7 (kaksi käskyä maahan, eteni taaksepäin (JEE!!) hitusen)

Tulokseksi kirjattiin lopulta kakkostulos, 237 pistettä, sijoituksella 2./4. Kaikki EVL-koirat nollasivat ruudun ja kukaan ei tällä kertaa saanut ykköstulosta. Jännitin EVL:n korkkaamista ihan hulluna, mutta ei se nyt niin kamalaa ollut (sanoo hän, joka jännittää jokaikistä tokokoetta aivan liikaa ).



Ja koska Keskisuomessa reissailun jälkeen tuntui edelleen siltä, että vielä jaksetaan kilometrejä keräillä, tehtiin toissapäivänä retki Tampereelle ryhmänäyttelyyn. Jäynän kanssa toiveissa oli se pakkokakkonen, mutta se jäi sitten saamatta. Arvostelu oli ihan hyvä, mutta tuomari tykkäsi, ettei Jäynä ole oikeaa tyyppiä. Kotiin lähdettiin siis arvosanoin T niinkuin Työkoira.
"20 months old bitch but she is not in type. Angulations in the front should be better, behind ok. Excellent coat and lovely temperament."
NUO-T