Sain jo niin monessa muussakin blogissa kiertäneen kesäkuvahaasteen. Tarkoituksena oli linkittää seitsemän kuvaa ja selittää niistä jokainen yhdellä sanalla. Olikin yllättävän vaikeaa löytää ennaltajulkaisemattomia kuvia, sillä kuvasin tänä kesänä ihan todella vähän ja kaikki ne vähät on melkeinpä blogissa jo vilahtaneet. O-ou. Täytyy ryhdistäytyä kameran kanssa.
Kesäkuvahaaste on jo tosi monessa blogissa kiertänyt, mutta jos nyt laitan sen
Emmalle! Siellä en ainakaan ole nähnyt tätä haastetta vielä.
Meidän kesä oli täynnä..
1. rivi (iso kuva):
Tokotreenejä.
2. rivi:
Yhdessäoloa, velvollisuuksia ja iltauinteja.
3. rivi:
Löysäilyä, onnistumisia ja kavereita.
Kuvahaasteen lisäksi sain yhdentoista kysymyksen haasteen:
Millä perusteella valitsit koirasi rodun?
Perhoskoirien jälkeen tiesin haluavani ehdottomasti ison/keskikokoisen paimenkoiran. Vaatimuksina oli liioittelematon rakenne, aktiivisuus, hyvä koulutettavuus ja pk-oikeudet. Tiesin myös haluavani jatkaa agilityn parissa, joten se rajasi rotuvaihtoehtoja jonkin verran myös (mm. lapsuuden haavekoirani, saksanpaimenkoira, tippui listoilta pois). Maltillinen turkki oli myös yksi kriteeri, sillä olen aika laiska mitä tulee turkinhoitoon.
Mikä on koirasi parhain piirre?
Älykkyys!
Missä tunnet onnistuneesi parhaiten koirasi kanssa?
Jäynän kohdalla olen aika ylpeä meidän yhteisestä tokotaipaleestamme. En ole ikinä kouluttanut koiraa tokossa alokasluokkaa pidemmälle ja vaikka koulutusvirheitä onkin tullut tehtyä yllinkyllin, niin koen silti onnistuneeni urakassa vähintäänkin kohtalaisen hyvin.
Aksun kanssa töitä on tehty hirveästi arjen sujuvuuden kanssa ja siinä on onneksi onnistuttu. Hirveästi on tultu eteenpäin siitä, missä oltiin vaikkapa kaksivuotiaan Aksun kanssa.
Mikä on sellainen koirarotu, mistä haaveilet, mutta et ole voinut ottaa tai et pystyisi ottamaan tällä hetkellä?
Parsonrussellinterrieri. Olemus ja ulkonäkö kolahtavat. Muuten en sitten tiedäkään olisiko parson meille passeli.
Mitä harrastuslajia haluaisit kokeilla koirasi kanssa?
Vepeä! Vaikuttaa hauskalta lajilta, josta luultavasti uimarihullu Jäynäkin nauttisi! Sitä en tosin tiedä, kuinka sen pieni koko asettuisi rajoitteeksi harrastamiselle.
Tunnetko tehneesi jotain virheitä koirasi kanssa ja jos olet, niin mitä ne ovat?
Voi kyllä! Kokemattomuuteni tokopuolella on johtanut siihen, että Jäynän kanssa on monessa liikkeessä menty takapuoli edellä puuhun. Osaa virheistä korjaillaan edelleen, mutta ei se nyt aivan toivotontakaan hommaa ole ollut.
Aksun kanssa mönkään mentiin agipuolella jo ennen, kuin Aksua oli edes olemassa. Päätin näet jo hyvin varheisessa vaiheessa, että Elvistä seuraavan agilitykoiran opetan kyllä irtoamaan kunnolla. Akselin kohdalla siis panostettiin paljon siihen irtoamistreeniin ja käännösten opettelu unohtui täysin. Aksu todellakin oppi irtoamaan! Harmi, että tiukat käännökset jäivät täysin opettamatta. Hups!
Tunnetko huonoa omaatuntoa, jos lähdet jonnekin pitemmäksi aikaa ja joudut jättämään koirasi hoitoon?
En tunne. Molemmilla koirilla on niin hyvät hoitopaikat, ettei tarvitse huonoa omatuntoa potea hetkeäkään!
Miten olet valinnut koirasi nimen?
Aksulle ei nimeä meinattu keksiä millään. Sitä mietittiin ihan viikkotolkulla ja välillä meinasi jo epätoivo iskeä, kun mikään nimi ei kelvannut sekä minulle että miehelleni. Jos minä tykkäsin jostain nimestä, ei mies tykännyt siitä ollenkaan ja päinvastoin. En muista kuinka Akseliin lopulta päädyttiin, mutta siihen sitten tartuttiin, koska kummallakaan ei ollut mitään erityistä sitä vastaan.
Jäynästä tuli Jäynä vähän sattumalta. Jossain vaiheessa vain ajattelin, että mitäs jos pennulle annettaisiin nimeksi Jäynä. Koitin katsella muitakin nimiä, mutta palasin aina siihen Jäynään. Kasvattajan luona Jäynää kutsuttiin nimellä Täplä (koska sen otsalla oli ihan pikkuisena
pieni valkoinen täplä), joten olin jo entuudestaan tottunut kutsumaan sitä ä-voittoisella nimellä ja ehkä juuri siksi Jäynä tuntui niin sopivalta pennulle.
Kuinka paljon ulkoilet koirasi kanssa? Kuinka pitkiä lenkkejä teet vai panostatko enemmän aivotyöhön ja vapaana juoksemiseen?
Lähipellolla juoksenteluiden lisäksi käydään pari kertaa päivässä pitkä lenkki. Lenkin pituus riippuu siitä, millä vauhdilla edetään. Kävellen tulee toistaiseksi tehtyä pidempiä lenkkejä, kuin juosten. Oma kuntoni ei ole vielä ihan sillä tasolla, että jaksaisin mitään useiden kilometrien lenkkiä pinkoa ilman, että tekisin kuolemaa sen jälkeen.

Talvisin korvataan pyörä-/juoksulenkit vetohiihtolenkeillä. Näiden lisäksi naksuttelen aika paljon koirien kanssa. Jäynän kohdalla se on hyvin tokopainoitteista, mutta Aksu treenailee turhia temppuja.
Treeni- ja kisapäivinä mennään fiiliksen mukaan. Koirat saavat niin paljon liikuntaa ja aktivointia niinä päivinä jo muutenkin, että aamu- ja iltapissatusten sekä lämmittely- ja jäähdyttelylenkkien lisäksi ei välttämättä tule varsinaisesti enää pitkää lenkkiä kierrettyä. Ohjatuissa treeneissä kummatkin koirat käyvät 1-2 kertaa viikossa. Kerran viikossa on sitten lepopäivä, jolloin otetaan rennosti, eikä tehdä mitään erityistä.
Tykkäätkö opettaa koirallesi turhia temppuja vai haluatko mieluummin panostaa lajikohtaisiin suorituksiin?
Molempi parempi!
Omistatko mieluummin yhtä vai useampaa koiraa kerralla?
Useampaa, ehdottomasti. Silloin, kun Aksu oli ainoa koira, tuntui toinen käsi aivan työttömältä.