maanantai 16. syyskuuta 2013

Tokokoettelemuksia

Ollaan käyty Jäynän kanssa kahdessa EVL-kokeessa nyt syyskuun aikana ja vaikka tuloksilla ei vielä olekaan juhlittu, on kokeista lähdetty kotiin hyvillä mielin! Toki osasyynä tähän on kokeista netotut pienet palkintokassit, mutta kyllä siellä on sellaisia onnistumisiakin ollut, että niistä on saanut roppakaupalla lisää treenimotivaatiota!


Inkoo 8.9.Hanko 14.9.
Paikkaistuminen1010
Paikkamakuu 89
Seuruu 8,59
Zeta 75,5
Luoksetulo 75
Ruutu 100
Ohjattu nouto 107
Metallinouto  68
Tunnari 108,5
Kaukot 07,5
tulos 238,5 pistettä, sij. 3./5212 pistettä, sij. 3./6

Inkoon kokeessa kohtaloksi koitui kaukot. Kyllä kannatti koetta edeltävänä iltana hinkata maahanmenoa etäällä ohjaajasta. Meni nimittäin maahan vähän jokaisella käskyllä! Ennustan, että voin tulevaisuudessa kirjoittaa opuksen aiheesta "Kuinka nollata helpot liikkeet: tuhat ja yksi helppoa keinoa". Metallinoudossa Jäynä ei ollut hommassa mukana ollenkaan, vaan tiputti kapulan kesken palautuksen ja jäi tuijottaen odottamaan palkkaa.

Hangossa meillä oli tiukka tuomari (Björklund), mikä on mainitsemisen arvoinen seikka siksi, että se tekee seuruusta saavutetusta ysistä entistäkin arvokkaamman. Olen aika ylpeä. Ruutu nollautui, koska Jäynä ennakoi lopun luoksetuloa ja ennätti hiipiä etutassunsa ulos ruudusta ennen kuin kutsuin. Ei siitä kymppiä olisi ennen sitäkään ollut tulossa, sillä Jäynä lähti merkiltä pienellä kaarella kohti ruutua ja kun se lähestyi uhkaavasti vieressä ollutta kehänauhaa, petti oma kanttini ja pysäytin tyypin etenemisen. Oli muuten nätti uusintaohjaus! Jäynä pysähtyi heti stop-käskyllä ja vilkaisi lisäohjeita. Näytin uudelleen ruudun ja annoin ruutukäskyn. Sinne meni. Lisäkäskyjä tarvittiin myös ohjatussa noudossa. Hyvin toimi sielläkin etäohjaus.

Näiden kahden kokeen perusteella sanoisin, että meidän vahvimmat liikkeet on paikallaolot, tunnari ja seuruu. Heikoimmat sen sijaan luoksetulo ja zeta. Zetassa Jäynä seisoi kummassakin kokeessa istumisen. Treeneissä ei ole mitään ongelmaa, joten taipumukseni jännittää ihan toivottoman paljon kokeissa lienee jollain tapaa osasyyllinen tähän zetasekoiluun. Luultavasti käskytän oudosti, kun jännitän ihan hulluna. Tajusin näet Hangon kokeen jälkeen muun muassa yrittäneeni pysäyttää Jäynän luoksetulossa ihan väärällä käskyllä (ei pysähtynyt, jännä juttu). Muutenkin olen aina tokokokeissa kaikkea muuta, kuin rento: Jalat tärisee ja unohdan ihan perusjuttuja (käskyjä, liikkeiden kulkuja). Yritinkin Hangon kokeessa keskittyä rentouteen ja onnistuinkin siinä peräti paikkamakuiden ajan. En ole varmaan ikinä niin rentona jättänyt koiraa paikallaoloihin. Sen fiiliksen kun vain saisi kestämään koko kokeen läpi! Harjoitusta, harjoitusta.

12 kommenttia:

  1. EVLässä on jo niin kivoja liikkeitä. Harmi kun kisaaminen ei kuitenkaan oikein ole minua varten.

    VastaaPoista
  2. No siellä on tosiaan kivoja liikkeitä! Minun koehermoni ovat kerrassaan surkeat, mutta toivon, että treenillä ja kokemuksella saan niistä edes vähän paremmat! Jos nyt en käskyjä jne unohtaisi :D

    VastaaPoista
  3. Onnittelut! Kyllä se ykkönen teille vielä pian tulee, ootte nii huikeita! ;)

    Mut joo, mulla on toi oma mielentila kokeissa se asia, johon pitää kiinnittää eniten huomiota. Esim. treeneissä Fanta menee aina liikkeestä maahan, mutta muistaakseni peräti kolmessa kokeessa se on tehnyt jotain ihan muuta kuin mennyt maahan (ja hienona esimerkkinä eilinen koe). Ja näin jälkeenpäin ajateltuna en ole tainnut kokeissa käskyttää yhtä matalalla äänellä sitä kuin treeneissä, mikä varmasti vaikuttaa asiaan.
    Parissa viime kokeessa olen aika hyvin jo onnistunut rentoutumaan paikan päällä (pahin on aina se kisapaikalle menemisen matka, silloin ei voi olla jännittämättä!). Mutta joo, olen aika varma, että se taas siitä rentoutumisesta sitten, kun päästään korkkaamaan voittajaluokka. Jännitän varmaan kuin hullu. Avoimen luokan ekaa koetta tuli myös hirveästi jännitettyä. Samaten kuin ihka ensimmäistä alokasluokan koetta.

    VastaaPoista
  4. Nyt jään pahasti kiinni koneella luuhaamisesta, mutta menkööt :D (huomaa kyllä, että pitäisi kirjoitella kouluhommia)

    Kiitos onnitteluista, eiköhän sieltä se ykkönen tosiaan joskus tule! En siis tosiaan ole yksin tuon koejännittämisen kanssa. Olen huomannut itsekin käskyttäväni ihan eri tavalla, kuin treeneissä. Pahimpia kämmejä nyt on noi aivan väärät käskysanat, joita niitäkin on tullut huudeltua. Lisäksi jännittäessäni unohdan myös vasemman ja oikean ja joudun aina miettimään seuruussakin ihan kauheasti sitä, minne se liikkuri käskikään mennä :o

    Sanoisin kuitenkin, että sun kannattaa myös yrittää keskittyä automatkalla jo johonkin muuhun, kuin siihen jännittämiseen! Hankoon ajellessani oikein keskityin siihen, että työnsin jännittämisen pois mielestäni ja keskityin kuuntelemaan radiota. Lauloin biisien mukana jne. Uskon vahvasti, että sillä oli vaikutusta siihen, että pystyin ainakin ensimmäisen kehäänmenon hoitamaan rentona kotiin! Harmi, ettei pakka pysynyt kasassa kokeen loppuun asti!

    Ikävä tosiasia on vieläpä se, että tätä omaa koekäytöstä ei voi treenata, kuin siellä kokeissa.. En jännitä yhtäkään kokeenomaista treeniä samalla tavalla, kuin ihkaoikeaa koetta.

    VastaaPoista
  5. Kisajännitykseenhän ei ole muuta lääkettä kuin se kisaaminen. :D Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu ja niitä ykkösiä alkaa kertyä!

    En uskalla edes itse kuvitella miten paiseissa olen meidän ensimmäisessä kokeessa.. Mulla jännittää jo kokeenomaiset treenit. :D

    Ps. Oon kyllä melko kateellinen noista palkintokasseista. Näyttää aika runsaalta saalilta, kun vertaa moniin agilitykisojen palkintovaihtoehtoihin! :D

    VastaaPoista
  6. Mä jännitän ihan törkeesti, mä jännitän ihan kaikkea siel kehässä. Nyt ajattelin hinkata taas kasan möllejä ja kisaharkkoja läpi ja sit vasta mennä taas kokeisiin kun saan jännityksen vähenemään noissa mölleissä.

    Mä muuten unohdan jäävissä usein, että kumman se liikkuri käskikään tekemään.:O Ihan kauheeta ku on jo seuruussa ja sit tulee paniikki et mikä jäävä se olikaan!

    VastaaPoista
  7. Sini,
    No se on kyllä totta, ettei kisajännitykseen auta mikään muu, kuin ahkera kisaaminen. Aika kauheaa sinänsä :D Ennen kuin siihen siedättää itsensä, joutuu jännittämään aika paljon. Sinänsä voit olla tyytyväinen, jos jännität jo kokeenomaisia treenejäkin, koska sinä ja koira saatte sitten aidosti kokeenomaista treeniä! :)

    Tuo oli kyllä runsas palkintokassi! Jäynällä on suussa ihan berran nahkapatukka! Kassissa oli vielä narupallo, koiralle ruokaa ja ohjaajalle suklaata! :)

    Jenni,
    Lisää kohtalotovereita! :)

    Se on ihan hirveä tunne, kun unohtaa mitä se liikkuri sanoikaan! Seuruukaaviossa jouduin viimeksi hetken miettimään käskyä "täyskäännös liikkeelle mars". Ei sitä nyt normaalissa olotilassa ymmärrä mikä tuossa on niin vaikeaa, mutta kun jännittää niin, että jalat tutisee, niin tuo on yllättävän vaikea käsky noudattaa :D :D

    VastaaPoista
  8. Täälläkin yksi kohtalontoveri. Oon ihan kauhea jännittäjä ja musta tuntuu, että kisasuorituksen pidentyminen ajallisesti korkeimmissa luokissa on enemmän ongelma mulle kuin koiralle. :D Saa nähdä kuinka kauan menee, että oma pää ja hermot oppii kestämään voi- ja evl- suorituksia...

    VastaaPoista
  9. EVL on siitä julma, ettei se ole edes yhdellä kertaa ohi, vaan sinne kehään joutuu pahimmassa tapauksessa kolmesti! :o Koiralle se on mukavaa, kun sillä on monta tilaisuutta saada palkka, mutta jännittävälle ohjaajalle aika kauheaa :D

    VastaaPoista
  10. Mä oon myös kamala jännittäjä ja en voi edes kuvitella kuinka paljon jännittäisin tokokokeita. Vaikkakaan se jännittäminen ei auta mitään, mutta silti :D Tokossa mä oon vielä niin epävarma että vaikka alon liikkeet on hallussa en varmaan koskaan pääse kokeeseen asti :D

    VastaaPoista
  11. No nimenomaan juuri tuo, että ei riitä se kerran kehässä käynti vaan pitää sinne vielä kolmesti raahautua! :D Itse olen ollut jo ihan hermorauniona SM-kisoissa, kun siellä on jaettu kehät useaan osaan. EVL:ää kauhulla odottaen... :D

    Ps. Teille ois myös pieni haaste: http://suipponokat.blogspot.fi/2013/09/viela-kerran-paluu-kesaan-ikimuistoiseen.html#comment-form

    VastaaPoista
  12. Jannika,
    Outoahan tässä on se, että vaikka kuinka yrittäisi järkeillä itselleen, ettei se jännittäminen hyödytä mitään, niin se ei silti auta! :D Jännittäminen jatkuu! Agility ei ole ollenkaan niin jännittävää! Toki tärkeissä kisoissa tai uuden koiran kanssa kisauraa aloitellessa on perhosia vatsassa, mutta noin muuten en kyllä voi sanoa jännittäväni agikisoja :) Jäynän kanssa kyllä jännitän niitäkin toistaiseksi! Ei olla vielä sellainen tiimi, kuin mitä Aksun kanssa ollaan. :)

    Riitta,
    Hui! En voisi edes kuvitella osallistuvani tokon SM-kisoihin :D Ainakaan niin kauan, kuin jännittämiseni on näin pahaa. Pitäisi varmaan mennä jollekin henkisen valmentautumisen kurssille ;)

    Kiitos haasteesta! Onkin tekeillä jo.

    VastaaPoista