We'll be raising our hands, shining up to the sky

Otsikoiden keksiminen on toisinaan vaikeaa, jollei täysin mahdotonta. Tämän kertainen lause on siepattu Ellie Gouldingin Burn-kappaleesta. Soi päässä tänään tehokkaasti.

Tänään unohdettiin tokoilut hetkeksi Jäynän kanssa ja keskityttiin vaihteeksi kolmen startin verran agilityyn. Minulla oli tänään kuvaaja mukana, joten postaukseen on liitetty kaksi ensimmäistä ratasuoritusta.

Ensimmäiseltä radalta tehtailimme nollan, joka riitti ykkössijalle. Toiselle radalle lähdin sillä ajatuksella, että päivän tavoitteet on jo saavutettu ja muuten vietetään vain hauskat kilpailunomaiset treenit. Jäynä olikin näissä treeneissä hyvin kuulolla ja toiseltakin radalta irtosi nolla ja ykkössija. Kahden ensimmäisen startin jälkeen meillä oli siis saldona kaksi nollavoittoa ja SERT. Kolmas startti otettiinkin näin ollen alkuperäisistä suunnitelmista poiketen maksi2-luokassa! Ensimmäinen rata kakkosissa tosin päättyi hylkäykseen kolmanneksi viimeisellä esteellä, kun Jäynä irtosi hieman liikaa ja sinkosi keppien sijasta putkeen. Siltä radalta taisi tulla vain yhdelle koirakolle tulos ja sekin oli vitonen. Ei se rata liian vaikea kuitenkaan ollut, ainakaan minun mielestäni.



Jäynän kanssa oli hauska kisata. Ainakin toistaiseksi Jäynän kierrokset ovat sillä tasolla, että se on paremmin hallinnassa, kuin Aksu. Oli luksusta, kun pystyi luottamaan siihen, että koira totta tosiaan pysyy lähdössä. Kovin irtoavainen tai estehakuinen Jäynä ei ihan vielä ole ja jää turhan usein kohteliaasti odottamaan hidasta ohjaajaansa. Luulen, että ajan, kokemuksen ja treenin (!) myötä tähän tulee kuitenkin muutos. Luultavasti muutaman vuoden päästä muistelen kaiholla tätä aikaa, kun Jäynä odotteli ja oli kuulolla.

Näin on siis ykkösluokka paketissa, neljän kisastartin jälkeen! Näätis on kyllä niin super! Innolla odotan, mitä haasteita kakkosluokka tuo tullessaan. Tästä on hyvä jatkaa.