keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Vielä hetken on Movember

7 kommenttia


Sara haastoi meidät koirien Movemberiin. Haaste taisi tulla Jäynälle, mutta koska Jäynä tuntuu viime aikoina vieneen leijonan osan blogihuomiosta, annoimme haasteen yhteistuumin Aksulle.

Aksun viiksimallin esikuva on Hercule Poirot. Osa ehkä huomasikin, etteivät muhkeat viikset ole aidot, vaan pahvinen huijaus. Onneksi taustalla näkyy Aksun oikeita ihan omia viiksiä jokunen. Valkoiset viikset valkeaa turkkia vasten ovat hankalasti ikuistettavissa, mutta löysin yhden vanhan kuvan, josta ne erottuvat poikkeuksellisen hyvin. Sen voi kurkata täältä.

Koska haaste pitää laittaa eteenpäin (vähintään kolmelle), niin haastan tässä myös Emman, Tiinan ja Josefiinan kuvaamaan koiriensa viikset!

maanantai 18. marraskuuta 2013

Oh the wind whistles down the cold dark street tonight

7 kommenttia

Kuvan on ottanut Tiina.

Eilen oli Jäynän kuudes kerta erikoisvoittajaluokassa ja kisakirjaan kirjattiin hyvä kakkostulos, 250 pistettä. Olisi ollut ykkönen ilman nollattua zetaa, mutta sitä nyt ei auta harmitella. Huomaan taas jossittelevani, vaikka olen ollut aikeissa luopua tästä huonosta tavasta.

Liikkeet oli sekoitettu oikein kunnolla ja ensimmäistä kertaa ikinä satuttiin Jäynän kanssa sellaiseen kokeeseen, jossa ryhmäliikkeet tehtiin aivan lopuksi ja nekin vielä käännetyssä järjestyksessä (ensin paikkamakuu ja sitten paikkaistuminen). Oltiin Jäynän kanssa ensimmäisenä vuorossa yksilöliikkeissä ja ekana suorittaessa oli oikeastaan kivempaa, että ryhmäliikkeet olivat vasta ihan vikana. Ensimmäisenä tulee inhottava hoppu paikallaolojen jälkeen viritellä koira yksilöliikkeisiin. Tuomarina oli meille uusi tuttavuus, Pulliainen, ja tykkäsin siitä, että tuomari kertoi mistä pistevähennykset johtuivat. Oma jännityksenikin laimeni, kun tuomari oli mukavan puhelias.

Paikkaistuminen 10. Onnistui ihan Jäynälle tyypilliseen tyyliin. Jos oikein muistan, niin Jäynä on saanut tästä jokaisessa kokeessa kympin. Istuu aivan hievahtamatta! Voisin siis lakata jännittämästä tätä.

Paikkamakuu 8. Jäynä oli ihan sitä mieltä, että ensin kuuluu tehdä paikkaistuminen. Ei vissiin ollut varma siitä, kuuliko oikein, kun käskin maahan ja vajosi puoliväliin tuijottamaan sellaisella "oletko aivan varma?"-ilmeellä. Toisella käskyllä meni alas asti.

Seuruu 9. Muuten nättiä, mutta kontakti tippui muutamassa kohdassa. En yhtään tiedä mitä Jäynä tuijotteli, mutta huomasin kyllä, kun sen katse harhaili. Selvästi etsi jotain katseellaan.

Zeta 0. Heti liikkeellelähdössä huomasin, ettei Jäynä ole kuulolla. Minun mielestäni tuijotteli etuviistossa ollutta ruutua ja oli sen oloinen, että haluaisi syöksyä sinne. Kaksi ensimmäistä vaihtoa menivät väärin. Harmitti, koska zetan jälkeen oli jäljellä enää ryhmäliikkeet ja luoksetulo ja muuten koe oli mennyt tosi hyvin.

Luoksetulo 6. Juu ei ollut aikomustakaan pysähtyä! Senkun laukkasi vain! Kaksi käskyä ensimmäiseen pysähdykseen, joka vaaaalui. Pitäisköhän treenata tätä joskus?

Ruutu 8 . Annoin toisen käskyn, kun seisoi ruudussa. En ollut varma siitä, onko riittävän sisällä maahanmenoa ajatellen, joten käskin syvemmälle ruutuun. Tuomarin mukaan turha käsky, olisi ollut hyvin sisällä alunperinkin.

Ohjattu nouto 9. Piste lähti, koska tiputti palautuksessa raville muutaman metrin ennen minua. Muuten vauhti oli hyvä ja tykkäsin kyllä itse tästä ihan tosi paljon! Ohjattu nouto on ollut meille se hankala juttu ja sitä on nyt saatu korjattua kivasti. Lähti merkiltä nätillä kaarella ja nosti kapulan epäröimättä. Jes!

Metallinouto 9. Tässäkin pistevähennys palautusvauhdin tippumisesta.

Tunnari 9. En muista oliko se tämä vai metallinouto, jossa Jäynä kääntyi takaisin sivulle ihan ääreishitaasti! Hetken jo luulin sen tiputtavan kapulankin, kun se asetteli itseään perusasentoon niin rauhassa ja huolella.

Kaukot 10 . Nää oli niiiiiiiin hienot! Ei liikkunut yhtään eteen eikä taakse!! Jipii!!!

Kisakirjojen jaossa tuomari kommentoi vielä, että Jäynä työskentelee tosi kivan näköisesti. Niin se kyllä työskentelikin. Ehdottomasti yksi parhaista kokeistamme, vaikkei ykköstä tullutkaan. Illalla Jäynä hyppäsi pallon kanssa vierelleni istumaan ja tuijotti pitkään suoraan silmiini. Sovittiin, että yritän olla ensi kerralla yhtä rennolla mielellä kehässä ja unohtaa tämänkertaisen epäonnistumisen zetassa. Sen epäonnistuminen oli vain vahinko.

ps. Otsikko tulee tästä. Soi eilen illalla radiossa ja jäi päähän.

torstai 14. marraskuuta 2013

Jäynä 2v

19 kommenttia



Jäynä juhli eilen toisia synttäreitään! Hankala uskoa, että Näätiskin on jo kaksivuotias! Pentuajat tuntuvat jo varsin kaukaisilta ja tuntuu, kuin meillä olisi ollut kaksi aikuista koiraa aina.

Toinen vuosi toi Jäynälle tullessaan kyvyn rauhoittua ja suuremmilta tuhotöiltä on viime kevään jälkeen vältytty. Edelleenkin Jäynällä on joitakin pieniä projekteja, mutta tämä puuhasteluinto on yhä etenevissä määrin alkanut suuntautua sallittuihin asioihin (koirien lelukopan sisältöön). Pian viitsii paikata portaista irti revityn muovimatonkin, kun ei tarvitse pelätä sitä, että puuhakas pentu kiskoo sen hetken päästä uudelleen irti. Tarmon määrä ei kuitenkaan ole vähentynyt ja Jäynä on aina valmis töihin, oli se sitten tokoa, agilitya tai vaikkapa canicrossailua. Kaikki tekeminen on hauskaa tekemistä, jos Jäynältä kysytään!

Sen lisäksi, että Jäynästä kasvoi hyvä harrastuskoira, on se myös lempeä ja tasapainoinen lemmikki. Jäynän voi ottaa minne tahansa mukaan ilman, että tarvitsee miettiä sen henkisen kantin riittävyyttä. Se, jos mikä on hyvä juttu. Jäynän kanssa on mukava elää ja harrastaa. Aika näyttää mitä kaikkea vielä ehditäänkään tehdä ja kokea!

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Vastauksia, vastauksia

6 kommenttia
Sain yhdentoista kysymyksen haasteen sekä Jenniltä että Riitalta.



Miten päädyit juuri tähän rotuun?
Halusin koiran, joka sopii agilityyn ja jolla on pk-oikeudet. Nämä kaksi vaatimusta rajasivat jo hyvin tehokkaasti sopivien rotujen määrää.

Mikä koirallisessa arjessa on vaatinut eniten totuttelua sinulta? Oliko aamulenkit alkuun ihan mahdottomia? Tai ällöttikö alkuun kerätä koiran jätökset?
Hmm. Hyvä kysymys. Meillä on ollut koira perheessä niin monta vuotta, että ainakin lenkkeilyyn on tottunut jo aikoja sitten. Ehkä se oli maalta kaupunkiin muuttaessa se jätösten kerääminen. En millään meinannut muistaa ottaa kakkapusseja joka lenkille mukaan ja usein jouduin siihen noloon tilanteeseen, kun yhtään pussia ei ollut ja joku koiraton ulkoilija tuijotti merkitsevästi ohikulkiessaan.

Onko sinussa ja koirassasi paljon samaa? Molemmat yhtä herkkiä tai rämäpäitä?
Olen muutamaan otteeseen todennut parillekin kaverille, että vakka totta tosiaan löysi kantensa, kun kohtasin Aksun. Minäkin osaan toisinaan paineistua herkästi ja jäädä märehtimään turhia asioita. Jäynän kanssa muistutamme toisiamme eniten jälkitreeneissä: Kummallakin on enemmän intoa, kuin malttia. Siitä huolimatta toistaiseksi ollaan pysytty reitillä ainakin kohtuudella!

Mieleenpainuvin kommentti joltain kouluttajalta? Miksi se juurikin se jäi mieleen?
Aksun kohdalla muistan sen, kun eräs kouluttaja sanoi "Se on hyvä koira". Se on jäänyt mieleen siksi, että se oli eka kerta, kun joku kouluttaja kehui Aksua hyväksi. Jäynänkin kohdalla ihan sellainen simppeli "siitä tulee nopea"-kommentti on ollut mieleenpainuvin.

Mitä paheita koirallasi on?
Jäynä on häpeilemätön varas. Se tsekkaa pöydät ihan rutiininomaisesti, vaikka se harvoin edes löytää sieltä mitään. Se kuitenkin palkkautuu jo ihan vain pöydän pintaa nuolaisemalla. Aksussa taasen on ajoittain remmirähjän vikaa. Jostain syystä Aksu inhoaa erityisen paljon kaikkia asuinalueemme huskyja. En tiedä mikä sitä niissä niin sapettaa.

Jos saisit Elsan viikoksi lainaan, millaiseksi viikoksi sen kuvittelisit? Millaista puuhaa keksisit Elsan kanssa? Mitä harrastuksia voisit kokeilla Elsan kanssa? Lähtisitkö kokeilemaan metsästystä Elsan kanssa?
Viikko alkaisi luultavasti sillä, että Aksu vietäisiin hoitoon toisaalle (sen on hankala sulattaa vieraita koiria reviirillään). Jäynän ja Elsan kanssa viikko menisi varmaan aika tavanomaisesti. Mitään harrastuksia en tohtisi lähteä kokeilemaan, joten pitäydyttäisiin varmasti vain normaalilenkkeilyssä.

Onko käynyt koskaan niin, että on ollut hirveät ennakkoluulot jotain koiraharrastusta kohtaan, sitten kun olet ko lajia kokeillut niin oletkin ihan myyty?
Toko on lajeistamme ehkä eniten tälläinen. Pidin sitä alunperin ihan hirvittävän tylsänä ja tosikkojen hommana ja kappas vain; Aksun kanssa on tahkottu TK1 ja Jäynän kanssa tähtäimessä on TVA. Aina toisinaan olen valmis lyömään hanskat tiskiin, mutta hyvien koulutusten jälkeen olen täynnä treeni-intoa ja aivan rakastunut koko lajiin.

Mikä koiraharrastuksessa on parasta? Koiran kouluttaminen, kanssatreenaajat tms?
Pidän ihan hirveästi kouluttamisesta. Toisinaan ongelmat ovat ihan hirvittävän tuskallisia ratkottavia, mutta sitten, kun ne lähtevät ratkeamaan, tulee sellainen jotain suurta saavuttanut -olo.

Pahin moka mitä olet koirasi kouluttamisessa tehnyt? Mitä siitä seurasi?
Jos ihan meidän lajien kautta alan tätä pohtia, niin tokossa kämmäsin Jäynän kanssa siinä, etten älynnyt tehdä sille myös vauhtia alusta asti. Lisäksi se kyttäsi milloin mitäkin merkkiä/kosketusalustaa/palloa ja vahingossa vielä vahvistin sen kautta sellaista hiippailua. Siitä seurasi se, että Jäynä tekee osan liikkeistä turhan verkkaiseen tahtiin. Näin jälkikäteen on yllättävän hankalaa purkaa sitä mielentilaa ja saada koira päästämään irti väärästä ajatuksesta. Jäynä on aika pikkuvanha pilkunviilari ja se noudattaa aika orjallisesti oppimiaan kaavoja. Onneksi Näätis on kuitenkin nuori ja aivan alussa vielä monessakin suhteessa eli meillä on aikaa oppia!

Aksun kanssa olisi pitänyt agilityssa panostaa pelkän irtoamisen sijaan myös käännösten opetteluun. En tiedä olisiko sekään tosin kaikkea pelastanut, mutta ehkä se kuitenkin osaisi kääntyä edes ihan vähän paremmin, jos sitä olisi aivan alusta opetettu tekemään niin.

Milloin koirasi saa sinut nauramaan? Entä onko se hyvä lohduttaja?
Aksu saa minut nauramaan silloin, kun se on saanut uuden lelun ja bilettää sen kanssa. Sen ilme on niin täynnä onnea, kun se löytää kassista uuden lelun. Jäynä taasen naurattaa silloin, kun se luikertelee syliin sohvalle, vaikka sitä on juuri kielletty. Se osaa näyttää niin hirvittävän söpöltä ja todellakin tietää mistä naruista kannattaa vedellä saadakseen tahtonsa lävitse.

Aksu on näistä se, joka osaa lohduttaa hyvin. Tai ainakin se reagoi alakulooni hyvin herkästi laskemalla päänsä syliini.

Onko koirallasi erityisen hyviä koirakavereita?
Aksun paras kaveri on aussienarttu Stella. Jäynä on tykännyt hirveästi treenikaverin bordercollienartusta.

Jos sinun pitäisi muuttaa ulkomaille, mihin maahan muuttaisit?
Hmm. En tiedä. Vaikka mieleni tekisikin suunnata jonnekin lämpimään (välimeren rannalle!), niin ehkäpä silti muuttaisiin Kanadaan, Irlantiin tai Englantiin.

Kolme maata, joihin et haluaisi matkustaa? Miksi?
Iran, Irak, Jemen. Liian levottomia paikkoja.

Kumpi on söpömpi, pentu vai veteraani-ikäinen koira?
Molemmissa on kyllä puolensa, kieltämättä. Vaaka kallistuu kuitenkin ihan täpärästi pentujen puolelle. Aivan sellaiset pikkuiset (alle luovutusikäiset) pennut on jotain uskomattoman söpöä!

Liittyykö unelma-ammattisi eläimiin? Miksi/miksi ei?
Ei liity. Pidän eläimet mielummin vain harrastuksena.

Pelottavin hetki koirasi kanssa?
Se, kun Hanni tippui kevätjäihin ja miltein hukkui.

Luetko paljon muita eläinblogeja?
Seuraan lähinnä koirablogeja sekä joitain ihmisblogeja.

Asuisitko mielummin maalla vai kaupungissa? Perustelut.
Maalla ihan ehdottomasti! Asuin muutaman vuoden kaupungissa kerrostalolähiössä ja se ei kertakaikkiaan ollut minun juttuni. Ärsytti, kun metsälenkille päästäkseeni piti ajaa autolla johonkin. Lisäksi melua riitti ihan toisella tavalla, kuin nykyisessä asuinpaikassamme.

Missä asioissa haluaisit kehittyä koiranomistajana?
Tarvitsisin lisää malttia ja suunnitelmallisuutta. Innostun nopeasti ja lähden treenaamaan uusiakin juttuja sen kummemmin suunnittelematta. Pieni suunnitelmallisuus ei olisi pahasta.

Pahin pelkosi?
Se, että perheelle/lähimmäisille/itselle sattuu jotain kamalaa.

Missä (elämäntilanteessa) luulet olevasi 3 vuoden päästä?
Toivon mukaan vakituisissa töissä omalla alalla.



Mikä on mielestäsi paras valokuva lemmikistäsi? Miksi?
En tiedä ovatko nämä parhaat, mutta ainakin tämänhetkisiä suosikkeja niistä, jotka on ladattu Pakseliin

Aksun kuvassa tykkään väreistä ja siitä, että Aksu näyttää aivan siltä, kuin se olisi yhtä lumihangen kanssa (kuten se usein talvisin onkin). Onhan se vähän puhkipalanut, mutta juuri se puhkipalaneisuus hävittää tuon rajan koiran ja lumen väliltä. Elviksen kuva on paras kuva Elkusta ikinä! Se on niiiiin itsensä näköinen siinä! Jäynän kuvassa tykkään Jäynän ilmeestä. Tässäkin koiran rajat häviävät takakontin mustaan taustaan hauskasti ja kuvassa on aavistus studiomaisuutta. Mustanpuhuva kuva tuo myös kivasti esille Jäynän nappisilmät, joita fanitan.