perjantai 27. joulukuuta 2013

Ja kuinkas sitten kävikään?



Loppuvuosi on mennyt vähän harakoille Aksun sairastuttua kennelyskään. Viheliäinen tauti, joka tuli Aksulle vieläpä melko pahana tuossa jonkin aikaa sitten. Limaklönttejä oli pitkin lattioita yllinkyllin, mutta onneksi höyryhengitys helpotti. Aksun yskiminen loppui jo hyvissä ajoin ennen joulua (ja Jäynä ei edes alkanut yskiä (toivottavasti ei enää alakaan *kopkop*)), mutta muista koirista pysytellään vielä jonkin aikaa Aksun ja Jäynän kanssa erossa.

Koska vuosi 2013 totta tosiaan on ihan pian ohi, katselin läpi tälle vuodelle asetettuja tavoitteita ja mietiskelin jotain pientä tavoiteltavaa vuoden 2014 varalle.
Aksun agit 2013
- SM-nollat kasaan tulevan kesän sm-kisoja varten
- nollavarmuuden kasvattaminen
Agilitytavoitteiden täyttymisestä puhuinkin jo aiemmin, vuoden viimeisistä agikisoista blogatessani. SM-nollia ei saatu kasaan, mikä ei oikeastaan jäänyt edes kaihertamaan. Joukkuekisasta saatiin ihan riittämiin arvokisafiilistä ja meillä oli hauskaa! Nollavarmuus taisi pysyä jokseenkin ennallaan.
Jäynä 2013
- VOI1
- agissa kisavalmius
- pakkokakkonen näyttelyistä
Jäynä keräsi tokoista TK3 tunnuksen keväällä ja ahkeroi loppuvuoden erikoisvoittajaluokassa, josta saldona 2 x EVL1. Palveluskoirapuolella läpäistiin BH-koe ja agissa Jäynä nousi kolmosiin.

Ainoa, joka jäi saavuttamatta, oli pakkokakkonen näyttelypuolelta. Tosin, ei sitä kovin ahkerasti lähdetty edes tavoittelemaan. Mahdettiin käydä vain yhdessä näyttelyssä, josta tuli tulokseksi T, koska tuomarin mielestä Jäynä ei näyttänyt oikein aussielta (olen erimieltä). Katsotaan, jos löydettäisiin ensi vuonna tuomari, joka tunnistaa aussieksi myös tälläisen kooltaan kompaktimman ja turkiltaan vaatimattomamman version.

Ne ensi vuoden tavoitteet sitten?

Aksun kanssa ei liiemmin ole tavoitteita ensi vuodelle. Toki ne hyppysertit olisi kivoja saada, mutta niitä ei lähdetä mitenkään järin tosissamme tavoittelemaan. Näillä kaarteilla ollaan serteissä kiinni etelärannikolla vasta, kun ne nopsat huippukoirakot epäonnistuvat. Kaarteiden aktiivinen työstäminen pienemmäksi saa myös jäädä, koska vaikka ne treeneissä onnistuisivatkin, niin kisoihin asti eivät taidot kanna ylivireen takia. Mikäli kisavire saadaan (vihdoin) korjattua alemmaksi, niin homma on jo paremmilla kantimilla. SM-nollien kerääminen ei tunnu kovinkaan tarpeelliselta tavoitteelta, sillä sm-kisoihin ei näillä näkymin ole tarkoitus reissata. Treenataan ja kisataan rennolla mielellä!

Jäynän kanssa tavoitteena on nyt sitten se tokovalioituminen ja agipuolella koitetaan saada aikaiseksi nollia kisoista. Muuten sitten tehdään fiilispohjalta hommia ja sen mukaan, kun aika riittää! Minun pitäisi ensi vuoden aikana valmistua ammattiin ja heittää hyvästit opintotuelle, joten viimeiset rutistukset koulussa saattavat viedä aikaa ja energiaa aiempia opiskeluvuosia enemmän.

Elkulle toivotaan edelleen vain hyviä eläkepäiviä ja paljon kivoja leluja.

13 kommenttia:

  1. Onneksi meille ei tarttunut Messarista mukaan kennelyskää! Rillan siskoon se oli tarttunut, joten hyvällä tuurilla vältettiin se. Tosin Rillahan sairasteli jo sen ihme infektion marraskuussa :/ Onneksi se meni nopeaan ohi kuitenkin ja selvittiin vaan kahden viikon sairaslomalla! Paranemisia sinne. Kennelyskä on kyllä niin kurja tauti :/

    VastaaPoista
  2. Teillä oli sitten tuuria! Messarista, jos jostain, niitä tauteja voisi poimia helpostikin matkaan! Ei hajuakaan mistä meille löytyi kennelyskä. Naapurilla on näyttelykoiria, joten onhan se voinut niiden kauttakin kulkeutua meille, kun samoja puskia kierrellään tässä nurkilla. Toki agikisoistakin voi saada. Aksu vain ei moikkaile koskaan ketään. Herkästi leviävä tauti ja inhottava totta tosiaan! Meillä on tosiaan enää karanteenit menossa ja tauti noin muuten on tipotiessään. Pelataan nyt huolella varman päälle, sillä en ainakaan tietoisesti halua tätä levittää eteenpäin! Oli sen verran kurjaa katsottavaa :(

    Onneksi Rillankin tauti meni silloin nopeasti ohi! Aksulla oli sellainen "ihme infektio" joskus vuoden ikäisenä myös. Ei ikinä selvinnyt mikä se oli. Ehkä jokin ihmisflunssan koiravastine?

    VastaaPoista
  3. Auts, kennelyskä on sitten inhottava. Susulla on onneksi vain kerran ollut se – jotakin hyötyä sen erakkoluonteesta siis kai :D

    Onnea tulevalle vuodelle!

    VastaaPoista
  4. Janette,
    Kiitos! :)

    Sirkku,
    Aksullakin tämä oli eka kerta! :D (paitsi jos lasketaan mukaan se vuoden vanhana sairastettu ihme infektio, joka saattoi olla yskää (tosin ell sanoi, ettei oireet aivan täsmänneet, vaikka yskäisyjäkin kuultiin)) Luulen, että erakkoluonne tosiaan auttaa toisinaan! :) Vaikka saahan tuon huonolla tuurilla vaikka "vastayskäistyjä heiniä" haistelemalla ;)

    VastaaPoista
  5. Samalla tässä ilmiannan itseni, että luen teidänkin blogia satunnaisesti. :) Meidän koiriin iski kennelyskä ensimmäistä kertaa. Oltiin kisaamassa myös Vuokkosilla. Yllättävän voimakkaat oireet taudista tuli, meillä myös vanhempi koira yski melko rajusti limaa. Nyt tosiaan jo oireet ovat helpottaneet.

    VastaaPoista
  6. No vuokkosillahan mekin oltiin samana viikonloppuna, kuin te! Olisikohan sieltä sitten lähtenyt? :/ Oireet olivat tosiaan täälläkin rajut ja Aksu vain nukkui pahimman päivän. Hyvä, että teilläkin on oireet jo helpottaneet! :)

    VastaaPoista
  7. Voi Aksua, se on napannut ihan kunnon yskän itselleen. Se tarttuu tosi kurjan helposti kyllä, etenkin kun koirien kanssa ravaa jos vaikka missä.

    VastaaPoista
  8. No niin tarttuu! Yhtä turha tauti, kuin ihmisten flunssakin! :D

    VastaaPoista
  9. Teillä on hieno vuosi koirien kanssa :-)

    Tavoitteet itsekin laittoi, ainahan sitä, nyt voisi itsekin ryhdistäytyä tuoda tuloksia aikaiseksi. Tokoon on nyt panostettu, laji kun ei vaadi paljon. Agilityäkään en ihan ole kokonaan unohtanut, mutta sen saa ehkä kesällä/syksyllä tuoda uusi asukas lajikseen!

    VastaaPoista
  10. Rauhallista vuodenvaihdetta teille! Miksikä valmistut?

    VastaaPoista
  11. Kati,
    Ohoo! Onnea uuden tulokkaan johdosta! Taitaa tosin olla ennenaikaista ihan vielä onnitella? :)

    Bea,
    Kiitoksia ja samoin! Monen mutkan ja väärän valinnan kautta päädyin opiskelemaan tradenomiksi ja päivääkään en ole katunut! Liiketalous on niin minun heiniäni! :)

    VastaaPoista
  12. On tätä projektia vietty eteenpäin, alustava varaus on aussiesta, toivottavasti sellainen löytyy meidän perheestä loppuvuodesta, kova polte on agilityyn :)

    VastaaPoista