tiistai 31. joulukuuta 2013

Puhu äänellä, jonka kuulen



Aksu täyttää tänään viisi vuotta. Ei uskoisi. Voisin hokea taas sitä kovin kulunutta aika totta tosiaan rientää -sanontaa, mutta ehkä jätän sen (melkein kokonaan) välistä. Sen sijaan voinen jälleen todeta, että paljon on tultu eteenpäin hankalimmista ajoista Aksun kanssa ja hyvä niin! Oli näet ajanjakso, jolloin Aksun elämä silloisen kaksiomme seinien ulkopuolella tuntui hetkittäin miltein mahdottomalta. Siinä oli vitsit vähissä, kun koira pelkäsi naapurintädin ohella muitakin pihalla liikkuneita ihmisiä, kaikkia koiria ja niiden (kaukaistakin) haukuntaa, pikkulapsia (asuimme ison leikkikentän ja päiväkodin naapurissa), polkupyöräilijöitä, autoja, parkkipaikkoja (koska niillä on autoja ja ihmisiä), portaita ja niin edelleen. Paha ihmispelko oli varsin kokonaisvaltainen juttu, joka hankaloitti arkea kaikin tavoin. Kokonaan sitä ei ei ole edelleenkään kitketty pois, mutta ainakin sitä on saatu lievennettyä hurjan paljon ja voimme jopa harrastaa agilitya!

Edelleenkin joudumme ajoittain tilanteisiin, joissa toivoisin Aksun osaavan puhua: Voisin kysyä, mikä on vialla ja saada siihen selkokielisen vastauksen. En varmasti koskaan pääse sen pään sisälle ja meillä onkin toisinaan yhä tilanteita, joissa me ihmiset jäämme vain hämmentyneinä miettimään mitä ihmettä koiran päässä liikahteli hetkiä aiemmin. Aksu tekee tilanteista toisinaan mitä omalaatuisempia tulkintoja ja reagoi mitä kummallisimmilla tavoilla. Aksu on vähän sellainen E.T., jonka kanssa yritetään välillä suorastaan kilpaa soitella kotiin: Planeetalle, josta tuo otus tänne tupsahti koiran kroppaa asuttamaan.


Kumpaa sinä pelkäät, melua vai rauhaa?
Kumpaa sinä kaihdat, yksinäisyyttä vai laumaa?


Vuodet ja Aksun oma lauma ovat tuoneet Aksulle rohkeutta ja tietynlaista tasaisuuttakin (joita tosin koetellaan taas ilotulitteiden muodossa), tasapainoista siitä silti tuskin koskaan tulee. Tie on ollut tavanomaista kuoppaisempi ja tuskin täysin sileäksi muuttuu koskaan. Parhaamme tehdään silti, että yhteinen matka olisi mahdollisimman viihtyisä kaikille osapuolille.

Tietoisesti ei tähän kyytiin hypätty mukaan, mutta ilman (nimenomaan) Aksua en olisi tavannut muutamia aivan mahtavia tyyppejä, jotka ovat tätä nykyä hyviä ystäviä. Jäynääkään meillä ei luultavasti olisi, sillä alunperin ajattelin, että yksi aktiivinen harrastuskoira kerrallaan riittäisi. Ainakin opiskeluvuosieni ajan (enää en olisi sitä mieltä). Australianpehmoni on siis tuonut elämääni paljon sellaista, jota en kuunaan vaihtaisi pois.


Puhu äänellä, jonka kuulen, sanoilla jotka ymmärrän, runoilla jotka käsitän
Sinuun tarvii tekstityksen, salaisuuksien selittäjän, kertojan kaikkitietävän


Pitemmittä puheitta, PALJON ONNEA PAKKEL!! Toivotaan, että vuodesta 2014 tulee vielä edeltäjäänsäkin parempi! Sitä ennen tosin vietetään vielä uudenvuoden juhlat kotona, verhot visusti kiinni ja leffaäänet/musiikki täysillä, ettei Aksun tarvitse kuulla rakettien pauketta.

24 kommenttia:

  1. Onnea Aksu! Levollisempia vuosia, pieni merle.

    VastaaPoista
  2. Onnea Aksulle! Aivan mielettömän upea tuo viimeinen kuva!

    VastaaPoista
  3. Eeva ja Maisa,
    Aksu kiittää onnitteluista! (ja minä lisäksi Maisaa kuvakehuista. Pidän itsekin tuosta rantakuvasta)

    VastaaPoista
  4. Onnea Aksulle!

    Ja mun luona asustaa perus epävarma hoffilainen, jonka ajatuksenjuoksu on toisinaan aivan käsittämätöntä varmaan sille itselleenkin. pelätty on esim hassua metsässä kasvavaa sientä ja uutta puun versoa, jonka isoin lehti oli oudon ruttuinen... Meilläkin ikä on tasoittanut, mutta aina välillä maailma vieläkin pelottaa.

    Mulla jäi hoffin kanssa harrastukset väliin juuri sen arkuuden ja epävarmuuden takia (jotka aiheuttivat myös sen totaalisen kuormittumisen). Ihailen todella paljon sitä, että olet saanut Aksusta hienon agilitykoiran itsellesi! Upeea, kun on ihmisiä, jotka eivät luovuta koiriensa suhteen!

    Toivon teille yhtä tyyniä päiviä, kun viimeisestä kuvasta huokuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnentoivotuksista. :)

      Aksunkaan kanssa ei ole ihan kaikkea jaksettu tehdä ja tokon suhteen luovutin. Pk-puolesta ei tarvinnut edes haaveilla äänipelkojen myötä :D Agility on onneksi toiminut, vaikka Jäynän myötä onkin korostunut se Aksun epätasaisuus taas. Sen toiminta-alue on niin tavattoman kapea ja yli mennessään katoaa hallinta ja toiminta-alueen alle tipahdettaessa alkaa ahdistaa. Treeni kerrallaan mennään ja jatketaan niin kauan, kun homma tuntuu vielä kuitenkin mielekkäältä :)

      Arat koirat ei ole niitä helppoja treenikavereita ja tuskin enää itsekään jaksaisin lähteä tekemään samanlaista työtä harrastusten eteen, kuin mitä Aksun kanssa on tehty :)

      Poista
  5. Onnea Aksel! :) Niinkö vanhoja nääkin muka jo on, Epa täyttää ihan just kans 5v! On kyllä hienoa, että olette Aksun kanssa päässeet kisakentille eikä pelot ole kisaamistakaan kokonaan estänyt. :) Helppoa ei varmasti aina ole ollut, mutta paljon tuollainen otus on varmasti myös opettanut - niin hyvässä kuin pahassakin. Toivotaan Akselille useita vähemmän pelottavia vuosia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän Aksun kanssa on paljon joutunut opettelemaan uutta! Jäynän varalle olikin sitten useampi ässä hihassa, eikä Jäynän treeniongelmat olekaan tuntuneet samallatavalla vaikeilta :D Epa tulee ihan perässä tosiaan synttäreiden kanssa!

      Poista
  6. Paljon onnea Aksu - ja hyvää uutta vuotta koko porukalle!

    VastaaPoista
  7. Onnea Aksulle :)
    Miten eilinen ilta sujui rakettien paukkeessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aksua ahdisti ja se oli levoton. Vaelteli ympäriinsä, kunnes löysi turvapaikan toimistotuolin ja kirjahyllyn välistä, jossa seisoi läähättämässä. :( Tuntuu, että tämä uusivuosi oli sille taas hankalampi. Toisaalta sillä on ollut äänten kanssa taas sellainen huonompi suhdanne menossa ja se on reagoinut voimakkaammin mm. huulirasvapuikkoon ja limupulloonkin. Kunhan ei nyt jatkuisi tämä suuntaus!

      Poista
    2. Voi tylsyys :/
      Toivottavasti suunta on taas ylös päin ja äänien aiheuttamat hankaluudet helpottavat.

      Onko Jäynä kuitenkin ihan ok ettei ota mallia Aksusta rakettien osalta?

      Poista
    3. Eiköhän se tästä taas helpotu, kun palataan normaaliin arkeen kaikkine rutiineineen! Joulu- ja uusivuosi ei ole Aksun lemppareita: liikaa kaikkea poikkeavaa.

      Jäynä ei onneksi ole koskaan ottanut Aksusta mallia äänten kanssa. Jo ihan pikkupentuna vain katsoi kummeksuen, kun Aksu pakeni huoneesta limpparipullon avautuessa. Oikeastaan on käynyt niin, että Aksu on ottanut Jäynästä mallia! Sen äänipelot on helpottaneet jonkin verran, kun sillä on Jäynä näyttämässä mallia :)

      Poista
  8. Hirveän paljon onnea Akselille täältäkin suunnasta!

    VastaaPoista
  9. Onnittelut Aksullekin! :) Ja hyvää uutta vuotta samalla. Ihana tuo eka kuva, kyl hymyilyttää! :D

    VastaaPoista
  10. Aksu kiittää kaikkia synttärionnitteluista! :) :)

    VastaaPoista
  11. Hieman myöhäiset onnittelut Aksu-veljelle! :)

    VastaaPoista
  12. Paljon onnea Aksulle! :)

    En pysty edes kuvittelemaan kuinka raskasta elämä voi olla aran koiran kanssa, toivottavasti Aksu kerää nyt kuitenkin kaiken mahdollisen reippautensa ja suunta on kokoajan ylöspäin!

    VastaaPoista
  13. Täältäkin vähän myöhäiset onnittelut Akselille! :)

    VastaaPoista
  14. Aksu kiittelee synttärionnitteluista! :)

    Henna,
    Hiljalleen on onneksi monessa asiassa menty kohti parempaa. Ehkä eläkevuodet on sitten jo tosi helpot? :D

    VastaaPoista
  15. Paljon onnea Aksulle!! :) Stellalta monen monta haukahdusta.
    On hienoa miten paljon oot tehny töitä akselin kanssa ja olet jaksanut sen touhuja. :)

    VastaaPoista
  16. Hyvää syntymäpäivää omalla tavallaan urhealle Aksulle!

    VastaaPoista
  17. Emma,
    Aksu kiittää ja lähettää erityisesti Stellalle terkkuja! :D (Ja toivoo synttärilahjaksi treffejä!)

    Jannika,
    Kivasti sanottu tuo "omalla tavallaan urhea" :) Aksu kiittää!

    VastaaPoista
  18. Myöhäiset onnittelut! Muistan joskus lukeneeni Akselin vauvapostauksia. ^_^

    VastaaPoista