keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Aksel 6v

12 kommenttia


Aksu täyttää tänään 6v! Juhlat ovat sujuneet perinteiseen malliin: verhot kiinni, elokuvat täysillä ja isojen luiden äärellä, jotta ei rakettien pauke olisi päällimmäisenä mielessä.

Vuosi 2014 oli Aksulle ainakin terveydellisesti katsottuna käännekohta. Aksu tuntui syyskuun agikisoissa oudolta ja epäilykset alkoivat herätä. Sittemmin se alkoi outoilla arjessakin, joten suunnattiin eläinlääkärille röntgenkuviin. Kaularangasta löytyi wobblerin kaltainen muutos, joka aiheuttaa Aksulle kipuja. Tiivistettynä on siis kyse siitä, että Aksulla on kaularangassa nikama, joka ei pysy omalla paikallaan kaiken aikaa ja painaa liikkuessaan selkäydinkanavaa. Vaivaan Aksu on saanut pari pitkää särkylääkekuuria, kortisonia ja loppuvuoden ajan cartrophenpistoksia. Tällä hetkellä Aksu voi hyvin ja siitä ei päällepäin näe, että siinä mitään vikaa olisikaan! Alkuvuodesta mennään kuitenkin osteopaatille ja katsotaan sen jälkeen miten homma etenee.

Arkeen Aksun vaiva on vaikuttanut sen verran, että sen ruokakuppi on nostettu korokkeen päälle ja kaulapannat on siivottu naulakosta pois. Aksu ulkoilee vain ja ainoastaan valjaissa. Agilityssa ei olla käyty moneen kuukauteen, enkä ole järin toiveikas harrastuksen jatkumisen suhteen.

Noin muuten Aksu on vieläkin Aksu. Omat kommervenkkinsä sen kanssa elämisessä on, mutta ei mitään sellaista, mihin ei olisi kuuden vuoden aikana tottunut. Toivottavasti vuodesta 2015 tulee Aksulle kivuton ja kaikinpuolin mieluisa. Onnea Aksu!

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

On taas se vuodenaika, on jouluntaikaa

4 kommenttia


Tämä syksy ja etenkin loppuvuosi on mennyt ihan siivillä. Viimeistelin opintojani ja koirat onnistuivat sairastelemaan ja telomaan itseänsä milloin mitenkin. Oppari ja muut viimeiset kouluhommat on nyt kuitenkin palautettu ja koiratkin on kunnossa ja iloisia. Lumi satoi maahan maanantaina ja tänään on pyryttänyt kovasti myös. Saimme siis valkoisen joulun! On oiva aika rauhoittua joulun viettoon.

Siispä oikein hyvää, rauhallista ja ihanaa joulua kaikille blogin lukijoille!

maanantai 1. joulukuuta 2014

Olipa kerran lunta

5 kommenttia


Reilu viikko sitten meillä oli muutaman päivän ajan maa valkoinen. Aksu rakastaa lunta ja oli hauska katsoa, kuinka se hieroi itseään lumihankeen vähän väliä. Hanki tosin mahtoi olla turhan kova oikein nautinnolliselle piehtaroinnille, sillä asvalttitie ei ihan parilla sentillä lunta kauhean mukavaksi kieriskelypaikaksi muutu. Jäynä sen sijaan suhtautui lumeen samalla innolla, kuin vaikkapa mutaan tai kuivaan maahan: kaikki on aina tasapuolisen kivaa. Itse olisin toivonut lumen jo jäävän maahan, mutta toisin kävi. Kaikki on sulanut jo monta päivää sitten pois.

Aksulla on karvanlähtö. Nurkissa pyörii siis koirankarvoja enemmän, kuin tarpeeksi. Siihen kun lisätään vielä ulkoa kantautuva rapa, niin meillä pitäisi imuroida varmaan kaksi kertaa päivässä, jos haluaisi pitää lattiat siistinä. Luovutin. Tämä kaavio on aika osuva.

torstai 20. marraskuuta 2014

Näätämöinen 3v

9 kommenttia


Ihanin ja viisain Näätämöinen juhlisti viikko sitten torstaina kolmansia synttäreitään!

Kolmevuotias Jäynä on selvästi aikuistunut ja tietää, missä kaikkialla voi venyttää sääntöjä ihan röyhkeästi. Se ei aina ole enää ihan niin nöyrä, kuin mitä se oli pari ekaa vuotta (vaikka ihan tosi nöyräksi sitä tuskin koskaan on voinut haukkua). Jäynässä on virtaa kuin pienessä kylässä, eikä siitä olisi pelkäksi kotikoiraksi. Sen toiminnantarve ulottuu niin paljon pidemmälle, kuin vain pitkiin lenkkeihin. Halusin aktiivisen koiran ja sen tosiaankin sain, enkä ole ollut yhtään pahoillani.



Tähän mennessä olemme ehtineet perehtyä jo ihan tosi moneen lajiin (koirafrisbee, agility, toko, vetolajit, metsäjälki) ja Jäynä on ollut kaikkeen aina yhtä valmis ja intoa sekä virtaa on ollut enemmän kuin tarpeeksi! Toivottavasti elo jatkuu yhtä aktiivisena ja saadaan kokea yhdessä vielä paljon kaikkea kivaa! Paljon onnea Jäynä!

tiistai 14. lokakuuta 2014

Long time no see

12 kommenttia


Joskus ajattelin, etten kovin herkästi unohtaisi blogia pariksi kuukaudeksi. Ei se nyt sitten loppujen lopuksi niin vaikeaa ollutkaan. Kameran muistikortillekin on enimmät kuvat tallentuneet viimeksi silloin, kun puiden lehdet olivat vielä vihreät ja hellettä +30.

Syyskuussa taidettiin olla joka viikonloppu jossain koirajutuissa. Käytiin ainakin useammat agilitykisat, joista kotiintuomisina Jäynälle pari nollaa (joista toisella irtosi sijoitus 2.) ja useammat hyllyt. Jäynän kanssa kisaaminen on hauskaa, vaikka se onkin ihan hirveä nipo. Jäynä ei ihan hirveästi anna ohjausvirheitä anteeksi, joten olen joutunut itsekin tsemppaamaan ihan eritavalla, kuin Aksun kanssa. Aksu on paljon suurpiirteisempi ohjattava jo ihan kaarteidensakin puolesta. Toisaalta Aksulla on juttuja, jotka se suorittaa lähes idioottivarmasti (esimerkiksi takaakierrot). Aksukin kävi parit kisat syyskuussa ja sai yhden nollan aikaiseksi. Sillä nollalla korkattiin toinen aukeama Aksun kisakirjassa. Huimaa!



Syyskuussa kokeiltiin myös jotain uutta: rally-tokoa. Kaveri yllytti mukaan rallykokeeseen ja päätin sitten lähteä kokeilemaan hommaa Aksun kanssa. Koe oli Aksulle ensimmäinen, joten kisakirjan varmentamista varten piti vähän sietää tuomaria pelottavan mittatikun ja sirunlukijan kanssa. Lihapullien avulla siitäkin selvittiin ja Aksu unohti pelot samantien, kun mittatikku, sirunlukija ja tuomari olivat siirtyneet kohteliaan välimatkan päähän. Itse rata (kait sitä radaksi kutsutaan?) sujui kivasti. Aksun vire pysyi järkevänä ja alkukankeuden jälkeen se alkoi tsempata! Radan alkupuolella oli se kyltti, jolla koira siirtyy ohjaajan eteen istumaan ja seuraa siinä perässä, kun ohjaaja peruuttaa muutamia askeleita taaksepäin. Se on Aksun lempparitemppu ja se sai siitä selvästi intoa. Tuloksena ekasta kokeesta oli ihan selvä ykkönen ja sopivasti intoa lähteä rallykokeisiin toistekin!

Muista kuulumisista sen verran, että Jäynä kävi taannoin silmäpeilissä ja silmät olivat ihan terveet edelleen.

maanantai 25. elokuuta 2014

Valiokello sanoo tiktak

5 kommenttia


Syksyn agikisakausi avattiin viikko sitten Jänskin kanssa. Ratoja oli kahden agiradan ja yhden hyppärin verran. Päivä oli keliensä puolesta vissiin kesän viimeinen lämmin päivä.

Ensimmäinen rata oli mutkainen hyppäri, joka vaikutti ensivilkaisulla varmalta hyllyltä. Sitten muistin, että olen kisoissa Jäynän kanssa ja Jäynä osaa kääntyä. Rimat olivat 65cm minkä ajattelin aiheuttavan ongelmia, koska edellisissä kisoissa oltiin kuitenkin hypätty 50cm rimoilla. Ensimmäisen hypyn rima räpsähtikin, mutta sen jälkeen Jäynä ei rimoja kolistellut! Tältä radalta saatiin nolla, joka riitti tokaan sijaan ja hyppysertiin!

Seuraava rata oli agirata, jolla tehtiin myös nolla. Jäynä ei kontakteilla hirveästi minua katsellut, kun keskittyi juoksemaan tuomarin kanssa kilpaa. Teki ihan nätit juoksukontaktit (joita sille ei tosin ole opetettu). Sijoituimme kolmansiksi.

Viimeinen agirata päättyi lentokeinuun ja hyllyyn, kun uusin keinun.

Kesätauon aikana on taas muutama palanen loksahtanut kohdilleen ja Jäynä tuntuu paremmalta ohjata. Valmis se ei tosiaankaan ole, mutta irtoamisongelma alkaa olla jokseenkin selätetty! Fiilis on aika kiva, kun koiran voi lähettää esteelle, luottaa siihen, että se irtoaa sinne ja lähteä itse jo seuraavaa estettä kohden. Aksu taasen ei ole agikauttaan vielä korkannut, sillä sen tassu on jälleen rikki (tohelsi siihen lenkillä pienen vekin). Antura on lähtenyt umpeutumaan hyvin ja on kestänyt normaalit lenkit ilman tossua, mutta olen pelannut varman päälle ja pysynyt poissa agiradoilta. Eipähän ainakaan agin takia aukea uudestaan.

torstai 21. elokuuta 2014

Nettishoppailua!

4 kommenttia


Minulta kysyttiin taannoin olisinko halukas testaamaan uutta Petsgo.fi -nettikauppaa (lahjakortilla) ja kirjoittelemaan kokemuksistani blogiin. Tottavie olin halukas! Tilaan oikein mielelläni koirien tarvikkeet netistä, mikäli vain toimitus pelaa ja toimituskulut eivät ole kohtuuttomat. Petsgo oli minulle nettikauppana täysin uusi tuttavuus, eikä ihme, sillä kauppa ei kovin vanha vielä ole.

Sivut olivat ilahduttavan selkeät ja helposti selattavat. Valikoima ei vielä ollut valtaisa, mutta kenties se vielä runsastuu ajan myötä. Tuotekuvaukset olivat hyvin suppeat tai ajoittain jopa olemattomat, mutta koska tunsin entuudestaan tuotteet, joita tilasin, ei se ollut mikään ongelma. Muussa tapauksessa olisin saattanutkin kaivata vähän enemmän tuotekohtaista informaatiota.

Nettishoppailijana olen toivottoman hidas. Selailen sivuja joskus pitkäänkin ja teen sitä muiden juttujen lomassa. Saatan siis käydä vaikka lenkillä, tehdä ruokaa tai muuta vastaavaa samalla, kun teen tilausta. Näissä tapauksissa on kätevää, jos nettikaupan ostoskori on sellainen, jossa tuotteet säilyvät hieman pidempään. Petsgolta shoppaillessani kävi parikin kertaa niin, että kori oli tyhjentynyt ennen kuin ehdin tehdä tilauksen  Tämä ei nyt sinänsä ole mikään suuri ongelma, jos tietää mitä haluaa ja keskittyy siihen tilauksen tekemiseen ensin ja kaikkeen muuhun toimintaan vasta sen jälkeen.

Päädyin klikkailemaan ostoskoriin kongin Aksulle, orbilocin Jäynälle ja yhteisesti sitten karstan roskien irroitteluun turkista ja ehkä vähän irtokarvankin irroittamiseen (karstalla muuten lähtee hienosti matostakin karvat, kannattaa kokeilla). Toimitus oli erittäin nopea! Siitä ehdottomasti pointsit! Tuotteet oli myös pakattu huolellisesti ja niille sopivan kokoiseen pahvilaatikkoon, eikä esimerkiksi mihinkään suhteettoman suureen tilansyöjään. Petsgolla tilauksen vähimmäisraja on 19 euroa ja postikuluja ei tule ollenkaan (loistavaa)!

Orbiloc saapuikin juuri sopivasti syysiltoja varten. Hämärä tulee jo varsin aikaisin ja musta koira sulautuu ilman valoa aika hyvin hämärään metsään. Nyt on sitten kummallekin koiralle omat valot lisäämässä näkyvyyttä!

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Toisenlaisia kisareissuja

1 kommenttia
Loppukesään on mahtunut muutama vähän erilainen koiratapahtuma. Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna osallistuttiin näet ASCA-agilityyn ja elokuun ensimmäisenä viikonloppuna osallistuttiin koirafrisbeekisoihin.



FINASC järjesti heinäkuussa kolmannet agilitykilpailunsa ikinä ja tämä oli meille nyt toinen kerta näissä karkeloissa. Edellisen kerran olimme FINASCin järkkäämissä agikisoissa vuonna 2012. Tuolloin minulla oli kisakaverinani vain Aksu ja muuten vain matkaseurana pentu Jäynä. Tällä kertaa Aksu jäi kotiin ja matkaan lähti vain Jäynä ja lainaohjattavani Remy (omistajineen).

Kahden päivän aikana juoksin yhteensä 20 rataa Jäynän ja Remyn kanssa! Kumpaakin koiraa kohden startteja kertyi siis kymmenen ja +30 asteen helteessä tämä vaati aika huolellista nesteyttämistä niin koirien kuin ohjaajankin kohdalla. Koirat jaksoivatkin rupeaman erinomaisesti, ohjaajalla sen sijaan oli urakassa jo vähän enemmän tekemistä. ASCA-agility oli kuitenkin sopivan löysäpipoista toimintaa. ASCAn säännöt poikkeavat joiltakin kohdin aika paljonkin meidän omista säännöistämme. Esimerkiksi esteen ohijuoksusta ei tule automaattisesti virhettä, mutta siitä, jos poistuu kehästä koira kytkemättömänä, voi tulla hylkäys.

ASCA-säännöissä hyppärit ja agiradat erotellaan vielä perusteellisemmin, kuin meidän omissa säännöissämme. Luokkia on kolme: novice, open ja elite. On mahdollista, että koira on hyppäreillä noviisiluokassa ja agiradoilla noussut jo eliittiin. Kun valmistuu jostain luokasta, saa nimeen liittää tittelin. Jäynä sikaili kontakteilla ja sen agititteli jäi yhdestä nollasta vajaaksi. Hyppärit sen sijaan sujuivat ja Jäynä sai noviisiluokan hyppäritittelin JS-N. Remy oli tunnollisempi ja keräsi tittelit niin agista kuin hyppäreiltäkin.



Elokuun ekana viikonloppuna lähdettiin sitten koirafrisbeekisoihin. Nämä järkättiin toista kertaa ikinä Suomessa. Itse osallistuin kisaan ainoastaan kehänlaidalla kannustaen ja kuvaten, sillä Aksun ja Jäynän ohjaajana toimi tällä kertaa mieheni.

Lauantaina mies osallistui Jäynän kanssa classic-kiekon pituusheiton epäviralliseen suomenmestaruuskisaan. Siinä ei kisailla siitä, kenen koira saa frisbeen kiinni näyttävimmän loikan kanssa, vaan ainoastaan siitä, kenen heitto kantaa pisimmälle ja kenen koira saa heiton kiinni vielä niin, ettei frisbee ennätä osua maahan. Säännöt ovat hyvin yksinkertaiset: heittoaikaa on 90 sekuntia ja vain pisin onnistunut koppi kirjataan ylös. Jotta koppi hyväksytään, ei koira saa ohittaa lähtölinjaa ennen frisbeetä. Tämä kisa onnistui hyvin ja mieheni ja Jäynä nappasivat ykkössijan ja siis epävirallisen suomenmestaruuden omassa sarjassaan.

Sunnuntaina oli vuorossa Toss and Fetch -kilpailu. Tässäkin heittoaikaa oli tutut 90 sekuntia, mutta tällä kertaa pisteisiin laskettiin viisi onnistunutta heittoa. Kenttä ("pelialue") oli jaettu eriarvoisiin sektoreihin, joista arvokkain oli takarajan tuntumassa. Lisäksi pelialueen keskellä kulki kapea kaistale, josta sai myös ylimääräisiä pisteitä, mikäli koira sai frisbeen kiinni sillä alueella. Extrapisteitä sai myös siitä, jos koira otti kiekosta kopin kaikki neljä tassua ilmassa. Aksu osallistui recreational-sarjaan ("aloittelijat") ja tuli siinä jaetulle toiselle sijalle! Ei hullummin! Jäynä osallistui super pro-sarjaan ja oli siinä kolmas ja samalla myös paras suomalainen koira! Ensimmäinen ja toinen sija menivät espanjalaisille.

Tälläiset vähän erilaisemmat kisatapahtumat tuovat mukavaa vaihtelua! Harmi, ettei näitä ole useammin.

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Toinen tähti oikealta ja suoraan aamuun

15 kommenttia
Elvis 24.3.2003 - 17.7.2014
Jonain päivänä tuuli vie pilvet,
aurinko tulee esiin.
Jonain päivänä surumme on kevyempi kantaa.



Maailman kiltein Elvis lähti kohti uusia seikkailuja sinne, minne me muut ei voitu enää seurata. Hanni oli kuitenkin Elkkua varmasti puolivälissä matkaa vastassa. Ihan niinkuin silloin ennen vanhaan. Elvis oli kuin Peter Pan, eikä koskaan kasvanut aikuiseksi. Elkku oli viimeiseen asti samanlainen pentu, kuin silloin, kun haimme sen kotiin yksitoista vuotta sitten. Voi Elkku! Maailman Kiltein Elkku. 

Ikävä on suunnaton. 

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Olisipa aina kesä

10 kommenttia


Aksu on pudottanut karvaa aivan hullun lailla, mutta on kummallisesti kyllä edelleenkin aika tuuheaturkkinen. Se oli paljon kaljumpi toissakesänä. Kastraatio ei tehnyt Aksun turkista mitenkään erityisen paksua tumppukasaa (oikeastaan päinvastoin), mutta selkeät karvanlähtöajat se kyllä vei mennessään. Ennen runsaat karvanlähdöt ajoittuivat kevääseen ja syksyyn ja kestivät vain joitakin viikkoja kerrallaan. Nykyään karvanlähtö on paljon jatkuvampaa.



Helteet tekivät comebackin ja olemme käyneet useammankin kerran lammella uimassa. Jäynä miltein asuu lammessa aina, kun sinne menemme ja koska Aksun mielestä lampi on täynnä, jos siellä on Jäynä, niin Jäynä on saanut aina välillä harjoitella itsehillintää rannalla, jotta Aksukin on päässyt uimaan. Kesässä kyllä on parasta lämpimät ja valoisat illat! Kivaa, kun töiden jälkeen ehtii tehdä vaikka mitä ja lammella tarkenee istua ilman tundravarusteita.



Miksei aina voi olla kesä? ♥ Tai miksei kesä voisi ainakin olla paljon pidempi, kuin mitä se on? Taas tuntuu siltä, että kaikki kesäviikonloput loppuvat kesken. Niin paljon kaikkea kivaa olisi kiva ehtiä tekemään, mutta kesä on auttamatta liian lyhyt kaiken toteuttamiseen!

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Ja pohjolan lempeät tuulet vastaa uua uua uua uuu

5 kommenttia


Juhannus tuli (ja meni) nopeasti. Aksu tykkää enemmän juhannuksesta kuin joulusta, koska siihen ei liity samanlaisia mullistuksia, kuin jouluun ja sitä välittömästi seuraavaan uuteenvuoteen.

Otsikossakin mainitut pohjolan lempeät tuulet ovat olleet viime aikoina vähemmän lempeitä. Taivaalta on tullut rakeita ja vettä ja tuuli on ollut toisinaan suorastaan hyytävä. Kelit on olleet hyvät koirien kanssa metsiin eksymiselle ja vauhdikkaille agitreeneille. Rannalla löhöily sen sijaan on saanut jäädä vähemmälle. Ollaan tehty myös dogwalkingia eli eräopas Näätä on saanut johdatella meidät metsässä polulta toiselle. Kerran käveltiin kahden tunnin kierros metsässä minulle täysin tuntemattomia polkuja pitkin! Jäynällä oli ihan selvä ajatus siitä, mistä mennään ja minne päädytään. Aksu ei johtoa ota, vaan kulkee mieluusti vain muiden mukana puskia rauhallisesti haistellen. Välillä maistelee multaa tai pieniä juuria ja latkuttaa sammalmättäiden väliin muodostuneesta lätäköstä vettä.



Jänski on käynyt parit agikisat tässä alkukesän aikana ja kotiintuomisina on ollut useampi hylly ja peräti yksi nolla! Jee! Viimeisimpien kisojen jälkeen jäi hyvä fiilis ja tajusin, että Jäynä vaatii aika paljon toimiakseen haluamallani tavalla. Sen kanssa täytyy olla jämpti kokoajan, myös radan ulkopuolella, jottei se kuvittele olevansa se, joka saa (yrittää) määrätä radallakin. Se on vähän susi lampaan vaatteissa. Näennäisesti hirmu kiltti ja helppo, mutta oikeasti melkoinen kiipijä ja rajojaan koetteleva otus.

Agin ohella on tehty lähinnä jälkeä pari kertaa. Kesä on laiskistanut, eikä tokoa ole tehty juuri ollenkaan. Jälkeäkin olen jaksanut talloa vain muutamaan otteeseen. Jostain syystä on niin paljon houkuttelevampaa vaellella päämäärättömästi metsissä koirien kanssa tai löhöillä pihakeinussa lämpimän päivän sattuessa kohdalle, kuin lähteä oikeasti tekemään jotain suunnitelmallista!

tiistai 27. toukokuuta 2014

Mä vien sut rannalle ja sieltä suoraan baanalle

2 kommenttia
Viime viikonloppuna tehtiin retki vanhaan kotikaupunkiin. Testattiin vieläkö Aksu miltein kolmen vuoden jälkeen löytäisi vanhan kodin ovelle ja löysihän se! Määrätietoisesti kiskoi meidät vanhan oven eteen ja alkoi ulista ja heilutti häntäänsä ilahtuneena. Hassu! Kierreltiin vanhoja lenkkireittejä ja käytettiin koirat rannalla uimassa. Kotiin ajettiin grillin kautta.



Kesällä on niin kiva tehdä kaikkea extraa ja kuluttaa aikaa ulkona. Kaupungissa asuessani kaipasin aina väljemmille vesille, mutta nyt, kun vierailtiin vanhoilla kotinurkilla, niin olihan siinä kaupunkiasumisessa puolensa. Ainakin kesäisin!



Rannalla oli hauskaa katsoa koirien erilaisia vesileikkejä. Jäynä mieluiten ui ja noutaa vaikka keppiä vedestä, kun Aksu taasen tykkää lotrata rantavedessä. Se kauhoo vettä suuhunsa ja antaa sen valua lörppöhuuliensa välistä ulos. Näyttää hölmöltä, mutta on ilmeisesti ihan tosi kivaa.  Jäynä on kyllä ihan tosi innokas uimari. Se otti merestä vainun jo paljon ennen, kuin meri edes näkyi. Sillä oli sen jälkeen suunta selvä ja päättäväisesti yritti jokaisen oikopolun kautta kirsunsa johdattelemana rantaan.

Jäynä muuten kävi tässä taannoin ainakin toistaiseksi viimeisessä näyttelyssään ja sai sieltäkin H:n! Oli aika kiva ylläri ja nyt Jäynä on ihan todistetusti hyvä koira.  Mikä helpotus, että se pakkokakkonen tuli loppujen lopuksi niin helposti!

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

FI TVA Jäynä

22 kommenttia


Jippii!!!!! Jäynä sai eilen Harjavallan ryhmänäyttelystä pakkokakkosensa ja valmistui näin ollen Suomen tottelevaisuusvalioksi!!! Aika huikeaa!

Aamulla kukonlaulun aikaan (huonosti nukutun yön jälkeen) noustessa tuntui kyllä ihan silkalta hulluudelta lähteä koiranäyttelyyn ihan kohtuullisen ajomatkan päähän. Kotimatkalla ei kyllä enää yhtään harmittanut, kun kotiintuomisina oli se paljon himoittu H! Onneksi säätkin suosivat ja ei tarvinnut kastua näyttelypaikalla, vaikka matkan varrella satoikin vuoroin vettä ja räntää.

Suuret kiitokset vielä tätäkin kautta Jäynän kasvattajalle mahtikoirasta ja tietysti myös sen handlaamisesta näyttelyissä! Jäynä esiintyi edukseen, kun se osattiin esittää hienosti!

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Kohtalaasta yritetähän

3 kommenttia
Kameraa en ole edelleenkään valokuvaustarkoituksessa ulkoiluttanut pihaa pidemmälle, mutta kerrankin on kisavideota Jäynän agikisoista! Sehän on jo jotain!



Jänskin kanssa on käyty parit agilitykisat, joista ensimmäisistä (pari viikkoa sitten) tuloksina 10 sekä HYL ja jälkimmäisistä (jotka olivat eilen) 10, 10 ja HYL. Aika tasaista suoriutumista.

Videolla on toinen eilisen kymppiradoista. Vähän unohtui puomin kontakti ja tuli yksi kielto, kun aloin hosua, mutta muuten varsin näppärää menoa! Jäynän kanssa on tehty irtoamistreeniä ja se tuntuu tuottaneen tulosta, sillä tokokoirani ei pyörinyt pelkästään jaloissani, vaan eteni! Agility on ollut meillä vähän sellainen kakkoslaji tähän asti, mutta suurimman tokotavoitteen saavuttamisen jälkeen on aikaa alkanut irrota agille kokoajan vain enemmän ja enemmän. Jäynä on sitäpaitsi hauskaa kisaseuraa ja ihan lupaavan oloinen! On virkistävää vaihtelua, kun koira ei korkeassa vireessäkään mene aivan holtittomaksi, vaan edelleen pyrkii tekemään töitä minun kanssani. Hirvittävän erilainen ohjattavahan Jäynä on Aksuun nähden, mutta ehkä joskus opin muistamaan miten kumpaakin koiraa ohjattiinkaan.



Aksu on saanut viettää lupsakkaa kotikoiran elämää, koska en ole pariin viikkoon ennättänyt sen kanssa agitreeneihin muiden kiireiden takia. Aksu ei ole pistänyt pahakseen, sillä se on aina ollut aktivoinnin suhteen varsin lunki aussie. Pitkälle edennyt kevät jaksaa edelleen ilahduttaa Aksua ja tarjota sille virikkeitä, sillä metsät ja pellot on täynnä ihania kuraojia, joissa möyriä! Toisinaan on kyllä ihan todistettavasti selvitty lenkistä täysin puhtain tassuin mutahoukutuksista huolimatta!

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Minä istun ilossani ja annan surun huilata

13 kommenttia


Paljon onnea Elkku! :)

Elkku täytti eilen 11v. Kuva on tammikuussa otettu; minulta ei löytynyt tuoreempia julkaisukelpoisia kuvia. Elvis on edelleenkin hankala kuvattava: Hän ei osaa vieläkään paikallaoloa kovinkaan hyvin ja juoksee välittömästi tökkäämään kirsun kiinni kameran linssiin, kun kaivan canonin laukusta esille. Täytyypä silti yrittää vaikka viikonloppuna saada uusia kuvia!

Vaikka sydämen takia Elviksen vauhti onkin jo hitusen hidastunut, ei siitä silti saa seniorikoiraa tekemälläkään. Ikuinen pentu, joka kipittää lelujensa kanssa kiharat hulmuten aivan yhtä iloisena, kuin aina ennenkin. Elkun tunnarissa (Egotrippi - Älä koskaan ikinä) lauletaankin hei älä koskaan ikinä muutu, pysy aina tuollaisena kuin nyt oot. Hei älä koskaan ikinä muutu, kun täällä on jo liikaa sellaisia jotka tekevät niin. Eikä Elkku olekaan muuttunut. ♥

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Koko vuosi on kuin piiri, joka pyörii pyörii pyörii

4 kommenttia
Lapsuudessani lauloimme muskaritunneilla "koko vuosi on kuin piiri, joka pyörii pyörii pyörii! Kevät, kesä, syksy, talvi--" ja niin edelleen. Viime aikoina on tuntunut siltä, kuin piiri olisi pyörinyt tavanomaista lujempaa vauhtia. Yhtenä iltana oli selvästi kevät: aurinko paistoi, mittarissa +10 ja joenpenkalla kukkivat kevään ensimmäiset leskenlehdet. Viikonloppuna talvi teki comebackin, lunta pyrytti ja nyt mittarissa on -8.

Kuvan Jäynästä otti Tiina aiemmin tällä viikolla, kun treenasimme tokoa. Kuvan Aksusta frisbeen perässä otin minä loppuviikosta. Hankala kyllä uskoa, että kuvat on otettu samalla viikolla!




Viikonlopun treenikelit eivät olleet ihan ne parhaimmat, mutta sunnuntai meni näppärästi luennollakin! Kävin näet kuuntelemassa FH-jälkiluennon. Asiaa tuli ihan tosi paljon ja Jäynän treenipäiväkirjan sivut saivat täytettä varsin kattavista luentomuistiinpanoista. Jäynän kanssa tosin treenataan metsäjälkeä, eikä erikoisjälkeä, mutta luennolla tuli paljon sellaista asiaa, joka on hyvin sovellettavissa metsäjälkipuolellekin. Oli mielenkiintoista kuulla tarkemmin FH-jäljestä ja sen vaatimuksista: Hirvittävän tarkkaa puuhaa näin metsäjälkeen tottuneelle!

Jäynän kanssa on tänä vuonna ehditty jo ajaa muutamat jäljet, kiitos tämän epätalven. Enemmänkin olisi voinut jo tehdä säiden puolesta, mutta aika ei vain riitä kaikille lajeille yhtä tasaisesti! Pitäisi varmaan olla kiinnostunut vain yhdestä lajista kerrallaan, jotta ennättäisi panostaa sen treenaamiseen riittävästi