tiistai 21. tammikuuta 2014

Tulkoon vaan silmitön talvi, hyytyköön maa

9 kommenttia


Joskus, kun lähden treenaamaan agilitya vain, koska tekee mieli ja en tiedä mitä tekisin, teetän Aksulla etäagilitya. Se on kivaa vaihtelua tavanomaiseen agilityyn ja Aksukin tykkää, kun saa juosta ja höyrytä jotain helppoa ratapätkää. Video tosin on kuvattu vasta aivan treenien päätteeksi ja paine Aksun höyrykattilassa oli jo laskenut ja siten myös sen ohjattavuus parantunut. Vauhtikin tipahti, kun tyyppi alkoi oikein keskittyä ohjeisiini sen sijaan, että olisi vain rynninyt sinne sun tänne.

Agilityt on olleet kovien pakkasten takia pienellä tauolla (video on jo pian pari viikkoa vanha) ja tokoilukin on ollut vähemmällä. Perjantaina tosin käytiin ekaa kertaa tälle vuodelle ohjatuissa tokotreeneissä Jäynän kanssa. Saatiin kouluttajalta (Sirke Viitanen) paljon kivoja ideoita, joita aletaan kyllä toteuttaa pikimmiten! Joskus tosin huomaa, että on alunperinkin opettanut jonkin liikkeen täysin suotta vaikeimman kautta. Toko vaan nyt on edelleenkin sellainen vieras laji minulle! Ehkä sitten joskus sen seuraavan tokokoiran osaa opettaa vähän fiksummin.

tiistai 14. tammikuuta 2014

Peruutuspiippauksesta ahdistuvien tukiryhmä

6 kommenttia
Uusivuosi on lähtenyt käyntiin aika perinteisin kuvioin Aksun suhteen. Se on taas äänille herkempi, kuten jokaisen uudenvuodenaaton jälkeen. Tällä kertaa epäonnisesti on naapuritontista tullut juuri nyt räjäytystyömaa ja aina välillä pamahtaa kovaäänisesti, kun työmiehet räjäyttävät kallioita ja isoja kiviä pois uusien talojen tieltä.

Aksu on yhdistänyt työmaalta räjätyksen merkiksi kuuluvan piipauksen itse pamautukseen ja on sen seurauksena alkanut pelätä sitä pelkkää piippaustakin. Tämähän on toki johtanut siihen, että se on alkanut pelätä myös mm. roskisauton peruutuspiippausta. Yksi työmaan koneistakin piippaa peruuttaessaan. Kuullessaan piippauksen alkaa Aksu etsiä turvapaikkaa milloin mistäkin: Tänään se yritti kaivautua lattian läpi jonnekin kuviteltuun turvapaikkaan, mutta rauhoittui lopulta jalkojeni juureen työpöytäni alle, kun sain keittiöhommat valmiiksi ja istahdin koneen äärelle kouluhommien (ja blogin) pariin ja laitoin musiikit täysille. Aksu on rauhallinen, kun saa laittaa kuononsa aivan jalkaani kiinni. Musiikin laadullakin on tietysti väliä: Mitä kuuluu, Marja-Leena? voi olla huono valinta, koska alun puhelimen tuuttaus voi kuulostaa peruutuspiippaukselta, jos pelottaa jo valmiiksi. Papa Roach sen sijaan peittää kovaäänisesti soitettuna kaiken alleen (myös ajatukset).


Elkku joskus nuorena merenrannalla.

Mutta mitä kuuluu, Elkku? Elvis aloitti vuoden kontrollikäynnillä eläinlääkärissä. Sydämen tila on edennyt, mutta Elvis on onneksi vielä virkeä ja iloinen. Paremmaksi se ei silti enää tästä muutu ja nyt Elkku saa paljon herkkuja ja rajattomasti haleja. Haleista Elvis tykkää ihan hirveästi ja sen häntä heiluu söpösti samalla, kun se hieroo kiharapäätään halaajaansa vasten. Voi Ellu.

Jos Elvis ja Aksel tulisivat toimeen (tai pikemminkin, jos Aksu tulisi toimeen Elkun kanssa) voisivat ne vielä perustaa yhdessä peruutuspiippauksesta ahdistuvien tukiryhmän. Elviskin alkoi pari vuotta sitten yllättäen pelätä peruutuspiippausta (ja muita sen kaltaisia ääniä, kuten palovaroitinta).