tiistai 14. tammikuuta 2014

Peruutuspiippauksesta ahdistuvien tukiryhmä

Uusivuosi on lähtenyt käyntiin aika perinteisin kuvioin Aksun suhteen. Se on taas äänille herkempi, kuten jokaisen uudenvuodenaaton jälkeen. Tällä kertaa epäonnisesti on naapuritontista tullut juuri nyt räjäytystyömaa ja aina välillä pamahtaa kovaäänisesti, kun työmiehet räjäyttävät kallioita ja isoja kiviä pois uusien talojen tieltä.

Aksu on yhdistänyt työmaalta räjätyksen merkiksi kuuluvan piipauksen itse pamautukseen ja on sen seurauksena alkanut pelätä sitä pelkkää piippaustakin. Tämähän on toki johtanut siihen, että se on alkanut pelätä myös mm. roskisauton peruutuspiippausta. Yksi työmaan koneistakin piippaa peruuttaessaan. Kuullessaan piippauksen alkaa Aksu etsiä turvapaikkaa milloin mistäkin: Tänään se yritti kaivautua lattian läpi jonnekin kuviteltuun turvapaikkaan, mutta rauhoittui lopulta jalkojeni juureen työpöytäni alle, kun sain keittiöhommat valmiiksi ja istahdin koneen äärelle kouluhommien (ja blogin) pariin ja laitoin musiikit täysille. Aksu on rauhallinen, kun saa laittaa kuononsa aivan jalkaani kiinni. Musiikin laadullakin on tietysti väliä: Mitä kuuluu, Marja-Leena? voi olla huono valinta, koska alun puhelimen tuuttaus voi kuulostaa peruutuspiippaukselta, jos pelottaa jo valmiiksi. Papa Roach sen sijaan peittää kovaäänisesti soitettuna kaiken alleen (myös ajatukset).


Elkku joskus nuorena merenrannalla.

Mutta mitä kuuluu, Elkku? Elvis aloitti vuoden kontrollikäynnillä eläinlääkärissä. Sydämen tila on edennyt, mutta Elvis on onneksi vielä virkeä ja iloinen. Paremmaksi se ei silti enää tästä muutu ja nyt Elkku saa paljon herkkuja ja rajattomasti haleja. Haleista Elvis tykkää ihan hirveästi ja sen häntä heiluu söpösti samalla, kun se hieroo kiharapäätään halaajaansa vasten. Voi Ellu.

Jos Elvis ja Aksel tulisivat toimeen (tai pikemminkin, jos Aksu tulisi toimeen Elkun kanssa) voisivat ne vielä perustaa yhdessä peruutuspiippauksesta ahdistuvien tukiryhmän. Elviskin alkoi pari vuotta sitten yllättäen pelätä peruutuspiippausta (ja muita sen kaltaisia ääniä, kuten palovaroitinta).

6 kommenttia:

  1. En halua haukkua Elvistä vanhaksi, mutta mun tolleri-papalla kun alkoi kuulo heiketä, niin se yllättäen samalla kehitti oudoksumia tiettyjä ääniä kohtaan. Esimerkiksi viimesenä uutenavuotena, jona se vielä kuuli, niin se stressasi, kun paukut saivat ikkunat helisemään. Ei siis välittänyt paukuista vaan lasin helinän äänestä. Samoin palonvarottimen piippaus ahdisti sitä kerran mökillä kyseistä vuoden vaihdetta edeltävänä kesänä. Eli voisiko Elviksellä olla kuulo menossa ja tutut äänet ovatkin alkaneet kulostaa yhtäkkiä oudoilta? Tämä tietenkään ei auta asiaan, mutta tuli vain mieleen tekstiä lukiessani.

    Jaksamista Aksulle ilkeiden työmiesten kanssa!

    VastaaPoista
  2. Haha :D Kyllähän Elkku jo senioriksi luokitellaan! :) Ja sydämensä takia sitä voi jo nimittää vanhukseksikin.

    Elviksellä on kuulo heikentynyt viime aikoina jonkin verran ja varmasti sekin vaikuttaa. Se on ihan totta, että kuulon huonontumisen myötä osa koirista alkaa pelätä ääniä. Toisaalta tuo piippauspelko (joka lähti aura-auton pelkäämisestä) alkoi verrattain yllättäin ja ajoittuu minun mielestäni sinne heti Hannin kuoleman jälkeiseen aikaan. Hanni oli Elviksen tukipilari ja kun Hannia ei enää ollut, niin iski pieni ahdistus tiettyjen äänten kohdalla. Elvishän on aina ollut myös vähän ääniherkkä.

    Aksun puolesta kiitokset tsempityksistä! :)

    VastaaPoista
  3. Voi Akselia :-( Kurjuuksien kurjuus että uudenvuoden kammotusten jälkeen pauke jatkuu naapurissa eikä koiralla ollut edes aikaa palautua. Reagoiko Jäynä mitenkään Aksun pelkoihin vai onko äänet sille ihan ok?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanos muuta! Ilman tuota ihan äskettäistä uudenvuoden kuormitusta se saattaisi jaksaa tuotakin paremmin! Onneksi opiskelijan arki mahdollistaa sen, ettei sitä tartte jättää yksin kotiin ääniä kuuntelemaan! Jäynää voisi luulla kuuroksi (jos se ei kuulisi jääkaapin avautumista niin hyvin), sillä se ei reagoi millään tavalla räjäytyksiin. Vähän se katsoo kummeksuen Aksua välillä, mutta jatkaa pian omia juttujansa (nukkumista, puuhaprojektejaan tms). Jäynä on onneksi pennusta asti seissyt omilla tassuillaan, eikä ole lähtenyt Aksun pelkoihin mukaan. Oikeastaan on käynyt niin, että Aksu on saanut Jäynästä mallia ja tukea ja on siedättynyt joillekin äänille Jäynän myötä ihan tosi hyvin! :)

      Poista
  4. Onko Elviksen sydäntä ultrattu tai tiedätkö tarkkaan mitä häikkää siinä on? Mun 1,5-vuotiaalla italiaanouroksella eläinlääkäri kuuli tosi heikon sivuäänen syksyllä (aiemmista viidestä eläinlääkäristä kukaan ei ole kuullut mitään). Halusin sen varmuudeksi ultrata ja diagnoosi oli hyvin lievä keuhkovaltimoläpän vuoto ja siitä johtuva erittäin lievästi kohonnut keuhkovaltimovirtaus. Kaikki ovat olleet hirveän kannustavia, ja normaalisti saadaan elää ja harrastaa kuulemma. Kontrolliultra ensi syksynä. Näillä vinttareilla on aika paljon noita sydänvaivoja ja tuo ei mahdollisesti tule vaivaamaan, mutta se voi silti pahentua. Kyllähän tuo mieltä kaihertaa, ja mietin uskalletaanko oikeasti kesähelteillä normaalisti agilityä ja juoksua harrastaa :( Siksi olisi kiva kuulla teidän ongelmasta lisää! Millaiset lääkkeet saitte ja millä annostuksella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elviksen sydän ultrattiin vuosi sitten (lievä sivuääni tosin löytyi jo vuosia sitten ja on ollut seurannassa). Sivuääni on 5/6 ja sydämessä on endokardoosimuutoksia. Lääkityksestä en uskalla sanoa mitään, koska Elvis on vanhempieni koira ja lääkitys on siis aivan muiden, kuin minun vastuullani :) Elvis saa riehua/juosta omaehtoisesti sen, minkä itse haluaa ja jaksaa, mutta sitä ei yllytetä sellaiseen. Agilityt ja mm. palloleikit hellekeleillä on kiellettyjen listalla. Elkullakin tosiaan tämä homma alkoi ihan hentoisesta, juuri ja juuri kuultavissa olevasta sivuäänestä, joten siinä mielessä kannattaa varmasti vähintäänkin seurata säännöllisesti sen sydämen tilaa! :/ Tylsiä juttuja ja kurjaa, jos ovat vinttareilla vieläpä aika yleisiä!

      Poista