keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Jalkaa jalan eteen, vasen määrää tahdin

Lauantaiaamuna Aksu oli varma, että se lähtee minun mukaani, kun pakkailin treenireppua. Jäynäkin oli varma, että Aksu lähtee ja hakeutui rauhallisempaan paikkaan nukkumaan pois hössötyksen tieltä. Aksu pettyi ja Jäynä yllättyi iloisesti, kun oven auetessa kutsuinkin Jänskin mukaani. Siitä olikin jo tovi, kun olen käynyt agilitykisoissa Jäynän kanssa.

Startattiin Jäynän kanssa kahdelle radalle, joilta molemmilta tulokseksi HYL. Ensimmäinen oli ihan kamalaa säätämistä, mutta toinen jo vähän parempaa menoa. Jäynällä on matala sietokyky ohjausvirheille ja jos esimerkiksi tipautan ohjauksen hetkenkin liian ajoissa, tulee Jäynä heti pois esteeltä. Toisaalta sitten on tilanteita, joissa ohjauksen puute tai myöhässä olemiseni on johtanut siihen, että Jäynä on valinnut ihan oman reittinsä ja siis valkannut varsin itsenäisesti seuraavat esteet. Aksu kulkee Jänskiin nähden paljon suurpiirteisemmälläkin ohjauksella, joten tässä on vielä opettelemista, että muistan kisoissakin ohjata Jäynää tarkemmin.



Viikonloppuna tehtiin myös pk-juttuja. Ensin testattiin mitä Jäynä tuumaa laukauksista ja eihän sitä sellaiset hätkäyttäneet ollenkaan. Kotimme vieressä oleva työmaakin aktivoitui ja viime viikolla kuultiin muutama räjäytys. Jäynä ei välitä isommistakaan pamauksista toisin kuin Aksu, jota paukahdukset pelottavat. Onneksi räjäyttelyt vaikuttaisivat olevan tältä erää ohi.

Videolle viikonlopun aktiivisista hetkistä päätyi ainoastaan eteenmeno, joka on Jäynän mielestä hirvittävän helppo tapa tienata ruokaa. Tehtiin siis pari läpijuoksua ruokakipolle. Nyt on taas kentätkin sulaneet viikonlopun lumipyryjen jäljiltä, joten treenipaikkoja riittää taas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti