sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Ja pohjolan lempeät tuulet vastaa uua uua uua uuu

5 kommenttia


Juhannus tuli (ja meni) nopeasti. Aksu tykkää enemmän juhannuksesta kuin joulusta, koska siihen ei liity samanlaisia mullistuksia, kuin jouluun ja sitä välittömästi seuraavaan uuteenvuoteen.

Otsikossakin mainitut pohjolan lempeät tuulet ovat olleet viime aikoina vähemmän lempeitä. Taivaalta on tullut rakeita ja vettä ja tuuli on ollut toisinaan suorastaan hyytävä. Kelit on olleet hyvät koirien kanssa metsiin eksymiselle ja vauhdikkaille agitreeneille. Rannalla löhöily sen sijaan on saanut jäädä vähemmälle. Ollaan tehty myös dogwalkingia eli eräopas Näätä on saanut johdatella meidät metsässä polulta toiselle. Kerran käveltiin kahden tunnin kierros metsässä minulle täysin tuntemattomia polkuja pitkin! Jäynällä oli ihan selvä ajatus siitä, mistä mennään ja minne päädytään. Aksu ei johtoa ota, vaan kulkee mieluusti vain muiden mukana puskia rauhallisesti haistellen. Välillä maistelee multaa tai pieniä juuria ja latkuttaa sammalmättäiden väliin muodostuneesta lätäköstä vettä.



Jänski on käynyt parit agikisat tässä alkukesän aikana ja kotiintuomisina on ollut useampi hylly ja peräti yksi nolla! Jee! Viimeisimpien kisojen jälkeen jäi hyvä fiilis ja tajusin, että Jäynä vaatii aika paljon toimiakseen haluamallani tavalla. Sen kanssa täytyy olla jämpti kokoajan, myös radan ulkopuolella, jottei se kuvittele olevansa se, joka saa (yrittää) määrätä radallakin. Se on vähän susi lampaan vaatteissa. Näennäisesti hirmu kiltti ja helppo, mutta oikeasti melkoinen kiipijä ja rajojaan koetteleva otus.

Agin ohella on tehty lähinnä jälkeä pari kertaa. Kesä on laiskistanut, eikä tokoa ole tehty juuri ollenkaan. Jälkeäkin olen jaksanut talloa vain muutamaan otteeseen. Jostain syystä on niin paljon houkuttelevampaa vaellella päämäärättömästi metsissä koirien kanssa tai löhöillä pihakeinussa lämpimän päivän sattuessa kohdalle, kuin lähteä oikeasti tekemään jotain suunnitelmallista!