maanantai 25. elokuuta 2014

Valiokello sanoo tiktak

5 kommenttia


Syksyn agikisakausi avattiin viikko sitten Jänskin kanssa. Ratoja oli kahden agiradan ja yhden hyppärin verran. Päivä oli keliensä puolesta vissiin kesän viimeinen lämmin päivä.

Ensimmäinen rata oli mutkainen hyppäri, joka vaikutti ensivilkaisulla varmalta hyllyltä. Sitten muistin, että olen kisoissa Jäynän kanssa ja Jäynä osaa kääntyä. Rimat olivat 65cm minkä ajattelin aiheuttavan ongelmia, koska edellisissä kisoissa oltiin kuitenkin hypätty 50cm rimoilla. Ensimmäisen hypyn rima räpsähtikin, mutta sen jälkeen Jäynä ei rimoja kolistellut! Tältä radalta saatiin nolla, joka riitti tokaan sijaan ja hyppysertiin!

Seuraava rata oli agirata, jolla tehtiin myös nolla. Jäynä ei kontakteilla hirveästi minua katsellut, kun keskittyi juoksemaan tuomarin kanssa kilpaa. Teki ihan nätit juoksukontaktit (joita sille ei tosin ole opetettu). Sijoituimme kolmansiksi.

Viimeinen agirata päättyi lentokeinuun ja hyllyyn, kun uusin keinun.

Kesätauon aikana on taas muutama palanen loksahtanut kohdilleen ja Jäynä tuntuu paremmalta ohjata. Valmis se ei tosiaankaan ole, mutta irtoamisongelma alkaa olla jokseenkin selätetty! Fiilis on aika kiva, kun koiran voi lähettää esteelle, luottaa siihen, että se irtoaa sinne ja lähteä itse jo seuraavaa estettä kohden. Aksu taasen ei ole agikauttaan vielä korkannut, sillä sen tassu on jälleen rikki (tohelsi siihen lenkillä pienen vekin). Antura on lähtenyt umpeutumaan hyvin ja on kestänyt normaalit lenkit ilman tossua, mutta olen pelannut varman päälle ja pysynyt poissa agiradoilta. Eipähän ainakaan agin takia aukea uudestaan.

torstai 21. elokuuta 2014

Nettishoppailua!

4 kommenttia


Minulta kysyttiin taannoin olisinko halukas testaamaan uutta Petsgo.fi -nettikauppaa (lahjakortilla) ja kirjoittelemaan kokemuksistani blogiin. Tottavie olin halukas! Tilaan oikein mielelläni koirien tarvikkeet netistä, mikäli vain toimitus pelaa ja toimituskulut eivät ole kohtuuttomat. Petsgo oli minulle nettikauppana täysin uusi tuttavuus, eikä ihme, sillä kauppa ei kovin vanha vielä ole.

Sivut olivat ilahduttavan selkeät ja helposti selattavat. Valikoima ei vielä ollut valtaisa, mutta kenties se vielä runsastuu ajan myötä. Tuotekuvaukset olivat hyvin suppeat tai ajoittain jopa olemattomat, mutta koska tunsin entuudestaan tuotteet, joita tilasin, ei se ollut mikään ongelma. Muussa tapauksessa olisin saattanutkin kaivata vähän enemmän tuotekohtaista informaatiota.

Nettishoppailijana olen toivottoman hidas. Selailen sivuja joskus pitkäänkin ja teen sitä muiden juttujen lomassa. Saatan siis käydä vaikka lenkillä, tehdä ruokaa tai muuta vastaavaa samalla, kun teen tilausta. Näissä tapauksissa on kätevää, jos nettikaupan ostoskori on sellainen, jossa tuotteet säilyvät hieman pidempään. Petsgolta shoppaillessani kävi parikin kertaa niin, että kori oli tyhjentynyt ennen kuin ehdin tehdä tilauksen  Tämä ei nyt sinänsä ole mikään suuri ongelma, jos tietää mitä haluaa ja keskittyy siihen tilauksen tekemiseen ensin ja kaikkeen muuhun toimintaan vasta sen jälkeen.

Päädyin klikkailemaan ostoskoriin kongin Aksulle, orbilocin Jäynälle ja yhteisesti sitten karstan roskien irroitteluun turkista ja ehkä vähän irtokarvankin irroittamiseen (karstalla muuten lähtee hienosti matostakin karvat, kannattaa kokeilla). Toimitus oli erittäin nopea! Siitä ehdottomasti pointsit! Tuotteet oli myös pakattu huolellisesti ja niille sopivan kokoiseen pahvilaatikkoon, eikä esimerkiksi mihinkään suhteettoman suureen tilansyöjään. Petsgolla tilauksen vähimmäisraja on 19 euroa ja postikuluja ei tule ollenkaan (loistavaa)!

Orbiloc saapuikin juuri sopivasti syysiltoja varten. Hämärä tulee jo varsin aikaisin ja musta koira sulautuu ilman valoa aika hyvin hämärään metsään. Nyt on sitten kummallekin koiralle omat valot lisäämässä näkyvyyttä!

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Toisenlaisia kisareissuja

1 kommenttia
Loppukesään on mahtunut muutama vähän erilainen koiratapahtuma. Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna osallistuttiin näet ASCA-agilityyn ja elokuun ensimmäisenä viikonloppuna osallistuttiin koirafrisbeekisoihin.



FINASC järjesti heinäkuussa kolmannet agilitykilpailunsa ikinä ja tämä oli meille nyt toinen kerta näissä karkeloissa. Edellisen kerran olimme FINASCin järkkäämissä agikisoissa vuonna 2012. Tuolloin minulla oli kisakaverinani vain Aksu ja muuten vain matkaseurana pentu Jäynä. Tällä kertaa Aksu jäi kotiin ja matkaan lähti vain Jäynä ja lainaohjattavani Remy (omistajineen).

Kahden päivän aikana juoksin yhteensä 20 rataa Jäynän ja Remyn kanssa! Kumpaakin koiraa kohden startteja kertyi siis kymmenen ja +30 asteen helteessä tämä vaati aika huolellista nesteyttämistä niin koirien kuin ohjaajankin kohdalla. Koirat jaksoivatkin rupeaman erinomaisesti, ohjaajalla sen sijaan oli urakassa jo vähän enemmän tekemistä. ASCA-agility oli kuitenkin sopivan löysäpipoista toimintaa. ASCAn säännöt poikkeavat joiltakin kohdin aika paljonkin meidän omista säännöistämme. Esimerkiksi esteen ohijuoksusta ei tule automaattisesti virhettä, mutta siitä, jos poistuu kehästä koira kytkemättömänä, voi tulla hylkäys.

ASCA-säännöissä hyppärit ja agiradat erotellaan vielä perusteellisemmin, kuin meidän omissa säännöissämme. Luokkia on kolme: novice, open ja elite. On mahdollista, että koira on hyppäreillä noviisiluokassa ja agiradoilla noussut jo eliittiin. Kun valmistuu jostain luokasta, saa nimeen liittää tittelin. Jäynä sikaili kontakteilla ja sen agititteli jäi yhdestä nollasta vajaaksi. Hyppärit sen sijaan sujuivat ja Jäynä sai noviisiluokan hyppäritittelin JS-N. Remy oli tunnollisempi ja keräsi tittelit niin agista kuin hyppäreiltäkin.



Elokuun ekana viikonloppuna lähdettiin sitten koirafrisbeekisoihin. Nämä järkättiin toista kertaa ikinä Suomessa. Itse osallistuin kisaan ainoastaan kehänlaidalla kannustaen ja kuvaten, sillä Aksun ja Jäynän ohjaajana toimi tällä kertaa mieheni.

Lauantaina mies osallistui Jäynän kanssa classic-kiekon pituusheiton epäviralliseen suomenmestaruuskisaan. Siinä ei kisailla siitä, kenen koira saa frisbeen kiinni näyttävimmän loikan kanssa, vaan ainoastaan siitä, kenen heitto kantaa pisimmälle ja kenen koira saa heiton kiinni vielä niin, ettei frisbee ennätä osua maahan. Säännöt ovat hyvin yksinkertaiset: heittoaikaa on 90 sekuntia ja vain pisin onnistunut koppi kirjataan ylös. Jotta koppi hyväksytään, ei koira saa ohittaa lähtölinjaa ennen frisbeetä. Tämä kisa onnistui hyvin ja mieheni ja Jäynä nappasivat ykkössijan ja siis epävirallisen suomenmestaruuden omassa sarjassaan.

Sunnuntaina oli vuorossa Toss and Fetch -kilpailu. Tässäkin heittoaikaa oli tutut 90 sekuntia, mutta tällä kertaa pisteisiin laskettiin viisi onnistunutta heittoa. Kenttä ("pelialue") oli jaettu eriarvoisiin sektoreihin, joista arvokkain oli takarajan tuntumassa. Lisäksi pelialueen keskellä kulki kapea kaistale, josta sai myös ylimääräisiä pisteitä, mikäli koira sai frisbeen kiinni sillä alueella. Extrapisteitä sai myös siitä, jos koira otti kiekosta kopin kaikki neljä tassua ilmassa. Aksu osallistui recreational-sarjaan ("aloittelijat") ja tuli siinä jaetulle toiselle sijalle! Ei hullummin! Jäynä osallistui super pro-sarjaan ja oli siinä kolmas ja samalla myös paras suomalainen koira! Ensimmäinen ja toinen sija menivät espanjalaisille.

Tälläiset vähän erilaisemmat kisatapahtumat tuovat mukavaa vaihtelua! Harmi, ettei näitä ole useammin.