sunnuntai 10. elokuuta 2014

Toisenlaisia kisareissuja

Loppukesään on mahtunut muutama vähän erilainen koiratapahtuma. Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna osallistuttiin näet ASCA-agilityyn ja elokuun ensimmäisenä viikonloppuna osallistuttiin koirafrisbeekisoihin.



FINASC järjesti heinäkuussa kolmannet agilitykilpailunsa ikinä ja tämä oli meille nyt toinen kerta näissä karkeloissa. Edellisen kerran olimme FINASCin järkkäämissä agikisoissa vuonna 2012. Tuolloin minulla oli kisakaverinani vain Aksu ja muuten vain matkaseurana pentu Jäynä. Tällä kertaa Aksu jäi kotiin ja matkaan lähti vain Jäynä ja lainaohjattavani Remy (omistajineen).

Kahden päivän aikana juoksin yhteensä 20 rataa Jäynän ja Remyn kanssa! Kumpaakin koiraa kohden startteja kertyi siis kymmenen ja +30 asteen helteessä tämä vaati aika huolellista nesteyttämistä niin koirien kuin ohjaajankin kohdalla. Koirat jaksoivatkin rupeaman erinomaisesti, ohjaajalla sen sijaan oli urakassa jo vähän enemmän tekemistä. ASCA-agility oli kuitenkin sopivan löysäpipoista toimintaa. ASCAn säännöt poikkeavat joiltakin kohdin aika paljonkin meidän omista säännöistämme. Esimerkiksi esteen ohijuoksusta ei tule automaattisesti virhettä, mutta siitä, jos poistuu kehästä koira kytkemättömänä, voi tulla hylkäys.

ASCA-säännöissä hyppärit ja agiradat erotellaan vielä perusteellisemmin, kuin meidän omissa säännöissämme. Luokkia on kolme: novice, open ja elite. On mahdollista, että koira on hyppäreillä noviisiluokassa ja agiradoilla noussut jo eliittiin. Kun valmistuu jostain luokasta, saa nimeen liittää tittelin. Jäynä sikaili kontakteilla ja sen agititteli jäi yhdestä nollasta vajaaksi. Hyppärit sen sijaan sujuivat ja Jäynä sai noviisiluokan hyppäritittelin JS-N. Remy oli tunnollisempi ja keräsi tittelit niin agista kuin hyppäreiltäkin.



Elokuun ekana viikonloppuna lähdettiin sitten koirafrisbeekisoihin. Nämä järkättiin toista kertaa ikinä Suomessa. Itse osallistuin kisaan ainoastaan kehänlaidalla kannustaen ja kuvaten, sillä Aksun ja Jäynän ohjaajana toimi tällä kertaa mieheni.

Lauantaina mies osallistui Jäynän kanssa classic-kiekon pituusheiton epäviralliseen suomenmestaruuskisaan. Siinä ei kisailla siitä, kenen koira saa frisbeen kiinni näyttävimmän loikan kanssa, vaan ainoastaan siitä, kenen heitto kantaa pisimmälle ja kenen koira saa heiton kiinni vielä niin, ettei frisbee ennätä osua maahan. Säännöt ovat hyvin yksinkertaiset: heittoaikaa on 90 sekuntia ja vain pisin onnistunut koppi kirjataan ylös. Jotta koppi hyväksytään, ei koira saa ohittaa lähtölinjaa ennen frisbeetä. Tämä kisa onnistui hyvin ja mieheni ja Jäynä nappasivat ykkössijan ja siis epävirallisen suomenmestaruuden omassa sarjassaan.

Sunnuntaina oli vuorossa Toss and Fetch -kilpailu. Tässäkin heittoaikaa oli tutut 90 sekuntia, mutta tällä kertaa pisteisiin laskettiin viisi onnistunutta heittoa. Kenttä ("pelialue") oli jaettu eriarvoisiin sektoreihin, joista arvokkain oli takarajan tuntumassa. Lisäksi pelialueen keskellä kulki kapea kaistale, josta sai myös ylimääräisiä pisteitä, mikäli koira sai frisbeen kiinni sillä alueella. Extrapisteitä sai myös siitä, jos koira otti kiekosta kopin kaikki neljä tassua ilmassa. Aksu osallistui recreational-sarjaan ("aloittelijat") ja tuli siinä jaetulle toiselle sijalle! Ei hullummin! Jäynä osallistui super pro-sarjaan ja oli siinä kolmas ja samalla myös paras suomalainen koira! Ensimmäinen ja toinen sija menivät espanjalaisille.

Tälläiset vähän erilaisemmat kisatapahtumat tuovat mukavaa vaihtelua! Harmi, ettei näitä ole useammin.

1 kommentti: