maanantai 1. joulukuuta 2014

Olipa kerran lunta



Reilu viikko sitten meillä oli muutaman päivän ajan maa valkoinen. Aksu rakastaa lunta ja oli hauska katsoa, kuinka se hieroi itseään lumihankeen vähän väliä. Hanki tosin mahtoi olla turhan kova oikein nautinnolliselle piehtaroinnille, sillä asvalttitie ei ihan parilla sentillä lunta kauhean mukavaksi kieriskelypaikaksi muutu. Jäynä sen sijaan suhtautui lumeen samalla innolla, kuin vaikkapa mutaan tai kuivaan maahan: kaikki on aina tasapuolisen kivaa. Itse olisin toivonut lumen jo jäävän maahan, mutta toisin kävi. Kaikki on sulanut jo monta päivää sitten pois.

Aksulla on karvanlähtö. Nurkissa pyörii siis koirankarvoja enemmän, kuin tarpeeksi. Siihen kun lisätään vielä ulkoa kantautuva rapa, niin meillä pitäisi imuroida varmaan kaksi kertaa päivässä, jos haluaisi pitää lattiat siistinä. Luovutin. Tämä kaavio on aika osuva.

5 kommenttia:

  1. Aksel on kyllä herttanen aussi<3 :3 saaneeko kysyä mistä oot ostanut nuo Aksun valjaat? tollaset pitäs meinki hurtalle ostaa. :P

    VastaaPoista
  2. Voih, ihana Aksu :) Kaikki ilo irti ohuestakin lumikerroksesta, oikea asenne! :D

    Tuo kaavio on loistava, noinhan se just menee. Valintoja joutuu tekemään :'D

    VastaaPoista
  3. Ella,
    Aksun valjaat on ostettu Murren Murkinasta :)

    Sarita,
    Joo, kaikkea ei saa mitä haluaa :D Mikä on ikävää.

    VastaaPoista
  4. Hassu Aksu!
    Kyllä sitä talvea kaipaa, siis lunta. Ulos kun katsoo, niin aika karu on näky. Jäätä ja vettä!

    VastaaPoista
  5. No niin kaipaa! Lumi olisi niin tervetullutta! Ei tarttisi kokoajan imuroida tuota hiekkaakaan sisältä.

    VastaaPoista