torstai 31. joulukuuta 2015

Aksu 7v

13 kommenttia
 

Aksu juhlisti synttäreitään pitkällä metsälenkillä ja vihreällä dinolla. Seitsemänvuotias Aksu ei tunnu nuorelta eikä vanhalta. Se on jotain siltä väliltä.

Kun katsoo valokuvia vuosien varrelta, huomaa muutoksen Aksun ulkomuodossa. Se ei ole ollut mikään hontelo nuorukainen enää vuosiin. Karvan määrä sillä on vähentynyt kastraation jälkeen ja valkea kaulus on niskan puolella myös kihartunut. Virtaa ja intoa on kuitenkin ihan yhtä paljon, kuin aina ennenkin. Paljon onnea Aksu!  

torstai 24. joulukuuta 2015

Hyvää joulua!

1 kommenttia

Joka vuosi ainakin osa jouluvalmisteluista jää aattopäivään. Siksipä tämäkin jouluntoivotus tulee vasta nyt blogiin. Tämän kuvan myötä toivotan kaikille blogia seuraaville hyvää joulua!

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

I could give up shopping, but I'm not a quitter

16 kommenttia
Jostain syystä on aina hauska lukea mitä muut on ostaneet messarista, joten päätin kirjoittaa omatkin ostokset blogiin. Tänä vuonna tosin huomasin, että olen saavuttanut sen pisteen, kun koiriltani ei puutu juuri mitään! Ostoslista oli siis erittäin lyhyt.


Tavoitteenani oli löytää avaimenperä itselleni, lussupallo Aksulle ja suojakannet Aksun rokotustodistukselle. Kaikki kolme löytyi ilman sen kummempaa etsimistä ja olisin voinut lopettaa shoppailut siihen, mutta kuten kaikki messarin kojuille eksyneet tietävät, ei se toimi niin.

Nameja löytyi messarista jälleen ihan kivalla alennuksella ja nyt on koirien "karkkikaappi" ääriään myöden täynnä! Omien koirien lisäksi namituliaisia sai siskoni havannankoira Coco, jolle kulkeutui tuliaisina myös muutamat nappulapussit. Pikkukoirille sopivia ruokapusseja oli tänäkin vuonna mukavalla alella myynnissä.


Paras löytö oli kuitenkin se vähiten tarpeellisin eli hihna! Aksulla ja Jäynällä on hihnoja reilusti yli omien tarpeiden, mutta jos nyt kohdalle osuu kymmenen euron nahkahihna, niin pakkohan se on ostaa! Toisaalta olin kyllä vähän haaveillutkin toisesta kapeasta nahkahihnasta ja nyt sen sitten sain.

Mitä te muut ostitte messarista? Vai jäikö messari välistä tänä vuonna? 

lauantai 5. joulukuuta 2015

Ja sitten tuli joulukuu

3 kommenttia
Blogi on päivittynyt edellisen kerran syyskuussa. Huups. No, päivitän tässä välissä ainakin tärkeimmät kuulumiset marraskuun osalta. 



Aksu osallistui marraskuussa kolmannen kerran rallykokeeseen. Etukäteen arvelin kokeen menevän joko ihan hyvin tai sitten ihan tosi huonosti. Aksu oli edellisen kerran ollut vieraassa hallissa koiratapahtumassa vuosi sitten ja en oikein tiennyt mitä odottaa siltä. Yksi vaihtoehto oli, että se olisi nostanut kierrokset kattoon kuvitellessaan tulleensa vihdoinkin(!) agilitykisoihin! Näin ei kuitenkaan onneksi käynyt ja vire pysyi sopivana läpi radan.

Radalla oli pari Aksun lemppariliikettä ja muutama sellainen, joista en ollut ihan varma miten onnistuvat. Ilmeisesti kaikki onnistui ihan hyvin, sillä yhteensä pisteitä tuli 97, jolla irtosi toinen sija ja koulutustunnus RTK1! Kisoissa mukana ollut kaveri kertoi Aksun hännän heiluneen radan aikana, joten ilmeisesti Aksu tykkäsi hommasta. Olen selannut jo jonkin verran seuraavan luokan liikkeitä ja varmaan ainakin aktivointimielessä niitä treenaillaan. En ole vielä päättänyt asetanko jotain koetavoitteita vai en.



Marraskuussa juhlittiin Aksun koularin ohella Jäynän synttäreitä. Jäynä täytti neljä vuotta ja sijoitussopimus päättyi. Siinä mielessä hieman erilainen synttäri. Lahjaksi Jäynä sai pinkin vinkupallon.

Neljävuotias Jäynä on Aksun pomo ja suurinpiirtein hyvätapainen koira.  Sen kanssa on hauska elää ja helppo mennä ihan minne tahansa. Harrastuksissa virtaa riittää vaikka mihin, mutta nöyryyttä ei ole ihan hirveästi näkynyt tekemisissä. Tulokset ei ihan helpolla tipu ainakaan agissa, mutta onhan meillä tässä monta agivuotta aikaa yrittää saada hyllypainoitteinen tulosrivi kallistumaan edes vähän enemmän sinne nollien puolelle.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Se vaatii rakkautta, hulluutta, draivia

0 kommenttia
Jostain syystä frisbeekisat on jääneet täysin huomiotta täällä blogin puolella, vaikka Jäynä osallistui tänä vuonna kaksiin frisbeekisoihin! Molemmissa kisoissa sillä on ollut heittäjänä mieheni ja itse olen ollut kisoissa mukana vain huoltojoukkojen ominaisuudessa.


Jäynä frisbeekisoissa. Kuva: Ile Könönen

Kesäkuussa kisat pidettiin samaan aikaan, kun Turussa oli Turku Airshow. Taivaalla jyristeli vähän väliä jos jonkinlaista konetta ja melu oli kyllä sen mukainen! Päivä meni nopeasti frisbeesuorituksia ja lentokoneita katsellessa. Jäynä ei melusta ollut moksiskaan.

Kisat menivät mukavasti Jäynän osalta. Ensimmäisillä kierroksilla olin kentän laidalla ja haaveilin ottavani hienoja frisbeekuvia Jäynästä. Haaveeksi se jäikin, sillä Jäynän palautukset hidastuivat, kun se katseli ohimennen minun perääni. Ei riitä, että koira juoksee frisbeen perään lujaa ja nappaa sen ilmasta kiinni; sen pitäisi vielä palauttaakin se mahdollisimman nopeasti, jotta aikaa ei menisi hukkaan ja heittoja ehtisi tehdä useamman.

Turussa oli monta eri peliä, enkä enää edes muista kaikkien nimiä. Bottleneck-nimisessä pelissä Jäynä oli kuitenkin ohjaajansa kanssa toka. Pituusheittokin sujui ihan kivasti ja siinä Jäynä ohjaajinen oli kolmas.



Helsingin kisoissa Jäynän kanssa osallistuttiin jälleen pituusheittoon ja toss and fetch prohon. Aamu alkoi tosi lupaavasti ukkosella ja kaatosateella, mutta kisapäivän edetessä sää muuttui ihan päinvastaiseksi! Jossain vaiheessa paistoi aurinko ja oli niin lämmin. Iltaa kohden alkoi pelloilta nousta sumu ja tuli selvästi viileämpää.

Päivän ensimmäinen peli oli Toss and Fetch. Toss and fetchissä kisa-alue on jaettu eriarvoisiin sektoreihin. Taaimmat on kaikkein arvokkaimmat ja niistä siis saa eniten pisteitä. Lisäpisteitä tulee, jos koira nappaa frisbeen kaikki neljä tassua ilmassa tai jos se sattuu ottamaan kopin erityisellä bonusalueella. Suoritusaikaa on 90 sekuntia ja heittoja saa tehdä niin monta, kuin ehtii. Kuitenkin vain viisi parasta heittoa lasketaan.

Toss and Fetchin Jäynä voitti! Sillä oli etenkin ensimmäisellä kierroksella virtaa ihan älyttömästi, mikä näkyi hyppyjen korkeudessa. Jäynä haluaa aina hypätä frisbeen kiinni ja mitä enemmän sillä on virtaa, sitä korkeammalta se loikkaa frisbeen kiinni. Pituusheitossa ei tällä kertaa tullut ihan parasta onnistumista, vaikkei sekään missään nimessä huonosti mennyt.

Tämän kesän frisbeekisat olivatkin tässä, mutta huvikseen kiekkoja heitetään varmasti vielä tässä syksyn aikana. Jäynällä on rakkautta, sopivasti hulluutta ja yllinkyllin draivia tähän hommaan

torstai 20. elokuuta 2015

ASCA agilitya

2 kommenttia
Viime viikonloppuna koitti se aika vuodesta, kun päästiin nauttimaan asca-agilitysta! Osallistuimme tapahtumaan Remyn ja Jäynän kanssa perjantaina ja sunnuntaina.



ASCA (Australian Shepherd Club of America) on australianpaimenkoirien rotujärjestö Amerikan puolella. Suomeen on perustettu joitakin vuosia sitten FINASC, joka on sittemmin järjestänyt ASCAn alaisia agilitykilpailuita.

Säännöissä on paljon yhtäläisyyksiä meidän normikisojen kanssa, mutta joitain poikkeuksia löytyy. Hylätyksi voi tulla esimerkiksi silloin, jos koira poistuu kehästä vapaana tai jos se palkataan alle 3,1 metrin etäisyydellä kehän laidasta. Toisaalta sitten ylösmenokontakteja ei näissä kisoissa tunneta eli ylösmenosta ei voi saada vitosta. Etenkin pitkälaukkaisen maksin kanssa ihan reilua. Vaarallisesta kontaktiesteen suorituksesta tulee virheitä, joten mihinkään hurjan näköisiin kontaktiesteiden suorituksiin ei ole varaa, jos mielii saada hyväksytyn tuloksen. Alasmenokontaktit on näissäkin säännöissä olemassa, joten Jäynän agiradat kaatuivat yleensä aan alastulon yli loikkaamiseen.



Jäynä ja Remy tehtailivat molemmat jokusen nollan ja keräilivät uudet tittelit. ASCAn agilityssa tittelin saa merkiksi suoritetusta luokasta. Tasoluokkia on kolme: novice, open & elite. Hyppärit ja agiradat ovat omat sarjansa ja koira voi olla hyppäreillä eliitissä samalla, kun se on vasta noviisissa agiradoilla. Jäynä on osallistunut kisoihin ekan kerran vuosi sitten ja sillä oli jokunen tulos jo ennestään. Tänä vuonna se nousi hyppäreillä eliittiin (siitä nimen perään merkintä JS-O) ja agissa avoimeen (josta merkintä RS-N). Perjantaina Jäynä oli myös päivän paras koira ja se palkittiin High in Trial -ruusukkeella (kuvassa tuo keskimmäinen Jäynän kaulassa).

Tunnelma kisoissa oli rento ja siellä oli mukavaa viettää päivää. Säätkin suosivat, joten viikonloppu oli senkin puolesta oikein onnistunut!

maanantai 10. elokuuta 2015

Kisakauden avaus

3 kommenttia
Kesätauko on kunnolla ohi ja pari edellistä viikonloppua on vietetty agikisoissa. Jäynä on nostanut kierrokset jo siinä vaiheessa, kun auto on vasta kurvannut hallin pihaan ja ollut erittäin riemuissaan agilitykauden alkamisesta.


kuva: Sanna Piironen

Ekat kisat tauon jälkeen poikivat hyppärinollan ja kaksi keskeytettyä agirataa. Ensimmäisellä agiradalla Jäynä hyppäsi aan kontaktin yli, tokalla sitten teki kunnon lentokeinun. Koska kontaktien kanssa on painittu koko viime talvi, olin jo etukäteen asennoitunut taas niin, että keskeytän, jos (kun) sikailee. Oli siis varsin helppoa kävellä radalta ulos, se menee jo ihan rutiinilla. Jäynä ei ole koskaan tuntunut ottavan siitä itseensä, mutta ilmeisesti vuodessa on toistoja kertynyt sen verran, että se on hoksannut, ettei hauskanpito todellakaan jatku agilityn muodossa, jos loikkaa.

Tokat kisat menivät omasta mielestäni paremmin. Nollia ei todellakaan tehty, mutta jotenkin radoilla oli paljon enemmän sellaisia tosi hyviä kohtia. Tykkään siitä fiiliksestä, kun koira pinkoo sata lasissa ja itselläni on eteneminen jotenkin kiireetöntä ja rauhallista. Silloin, kun saan oman tekemiseni rauhoitettua hyvällä rytmillä, on Jäynäkin paljon hallitumpi. Se on tarkka ohjaamisesta ja kuumuu kyllä, jos kämmäilen. Näissä kisoissa keskeytin vain ekan agiradan (kontaktien takia), tokalla Jäynä teki kontaktit erittäin hyvin! Just niinkuin treeneissäkin aina!

Kontaktien kanssa riittää vielä työtä jatkossakin, mutta tuntui niiiiin hyvältä onnistua. Se tunne, kun onnistuu jossain, mitä on työstetty kauan, on ihan mieletön. Siitä saa yhtä paljon treenimotivaatiota, kuin jostain tuloksellisesti hyvin onnistuneesta kisasta!

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Mutta elämähän käy aivan mahdottomaksi jollemme tiedä onko sunnuntai vai keskiviikko

4 kommenttia
Näiden postausten otsikointi on toisinaan hyvin hankalaa..



Bongasin kesäkuussa alesta Back on Trackin sadeloimen ja tilasin sen Aksulle. En usko kankaan terveysvaikutuksiin ja vaihtoehtona botille olikin sadepomppa. Kun sitten alennuksen takia hintaero näiden kahden merkin välillä oli pieni ja pomppa on tuttu talviversiona, päädyin ostamaan kokeiluun botin. Toivoin, että toisin kuin pomppa, bot pysyisi paikoillaan ilman takajaloille tarkoitettuja kuminauhoja. Yhdellä lenkillä testattiin uutta takkia ja sen perusteella ihan onnistunut ostos! Takki pysyy, eikä keikahda toiselle kyljelle. Sadeloimessa ei ole sitä vähän hassua häntäreikää, mutta se ei ole ongelma, koska Aksu kantaa häntää matalalla.

Selasin kisa- ja koekalentereita ja jotain ajatuksia syksyn menoista on alkanut jo muotoutua. Eilen kuitenkin huomasin järkytyksekseni, että kalenterissani on viimeinen viikko menossa! Joudun ostamaan uuden. En tosiaankaan muista kaikkia suunniteltuja menoja ja kaikenmaailman ilmoittautumisaikoja, jos en niitä johonkin kalenteriin merkkaa ylös.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Juuri oikeanlainen hihna

14 kommenttia


Aksun nahkahihna täytti keväällä ainakin viisi vuotta. Sehän ei sinänsä ole nahkahihnalle ikä eikä mikään (meillä on paaaaaljon vanhempiakin nahkahihnoja, Hannille alunperin ostettuja), mutta Aksu tykkää repiä nahkahihnaa ja jossain vaiheessa se oli ainoa palkka, jota se ei pelännyt. Hihnaa on siis todellakin revitty, se on täynnä pieniä koloja/naarmuja ja aina toisinaan nypin siitä lenkillä pieniä nahkarepaleita irti.

Kolhittu hihna ei ole vielä päässyt kuitenkaan lopullisesti eläkkeelle, koska hihna on kuitenkin periaatteessa ehjä (vaikkakin aika ruma). Ostin kyllä viime vuonna jo messarista uuden nahkahihnan, mutta sen lukko on ollut alusta asti niin epäluotettava, etten ole uskaltanut hihnaa käyttää Aksulla. Se hihna palvelee Jäynän agihihnana ja sitä on revitty Jäynän kanssa ihan surutta.



Olen aika kranttu hihnojen suhteen. Nahan pitää olla juuri oikeantuntuinen (ei liian kova, eikä toisaalta aivan liian pehmeäkään). Grippihihnojakin ostaessani huomasin niissä olevan pehmeyden suhteen eroja myös, joten helpolla ei näemmä pääse kangashihnojenkaan kanssa. Grippihihnoissa tietysti on vielä sekin, että väreissä on valinnanvaraa. Seisoin ekoja grippejä ostaessani varmaan iäisyyden myyntikojun vieressä miettimässä Jäynälle hyvää väriä, joka sopii Aksun sinisen hihnan pariksi. Aksulle nyt ei (minun mielestäni) muut värit sovi, kuin musta, valkoinen ja sininen, joten sen kohdalla värin valitseminen oli helppoa.

Toivottavasti en ole ainoa, joka tekee jostain näin simppelistä asiasta niin monimutkaisen. Toisaalta hihnan tarkka valikointi on perusteltua, sillä onhan hihnat käytössä monta kertaa joka päivä!

ps. Jäynä tarvitsi tossuja vain viikon. Sen anturat parantuivat tosi nopeasti ja kestävät normaalia menoa taas.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Ja ulkona kesäyö

6 kommenttia
Kesässä parasta on pitkät valoisat illat! Tuntuu, kuin päivä olisi pari tuntia pidempi. Etenkin näitä valoisia ja lämpimiä iltoja kaipaa sitten talvella, kun tarpoo pimeänä iltana loskan keskellä iltalenkkiä.



Ehdin viettää jo ensimmäisen lomaviikkoni. Ei tehty mitään erityistä, kunhan rentouduttiin. Jäynä tosin pääsi kertaalleen jälkimetsään ja ajoi ensimmäistä kertaa vieraan (muun kuin minun tai mieheni) talloman jäljen. Nosti jäljen hyvin janalta ja kepeistä nousi 5/6.



Tällä hetkellä vietetään kuitenkin taukoa kaikesta. Jäynä onnistui hajottamaan molemmista etujaloista isot anturat. Lähdettiin tossukaupoille viime lauantaina heti kauppojen auettua ja ostettiin Jäynälle omat töppöset. Kalliit kuin mitkä, mutta meidän käytöllä kestänevät vuosikausia (jos eivät häviä). Aksullehan ostettiin viime vuonna neopreenitossut, kun sillä oli tassut jatkuvasti rikki, mutta koska Aksu on noin kaksi kertaa Jäynää isompi, ei sen tossuista ollut Jäynälle juurikaan iloa.

Anturat alkavat olla tosi hyvät jo, mutta tossut on toistaiseksi käytössä. Jäynällä on aika riehakas tapa liikkua ja mieluummin pidän sillä tossuja joitakin ylimääräisiä päiviä, kuin otan sen riskin, että anturat aukeavat heti uudestaan. Aksun anturahaava oli viime kesänä tosi viheliäinen ja ei meinannut millään umpeutua. Haluaisin, että tällä kertaa päästäisiin helpommalla.

torstai 18. kesäkuuta 2015

Se on se fiilis mitä etsit

4 kommenttia


Maanantaina oltiin taas iltakisoissa Jäynän kanssa. Eka rata meni sähläämiseksi ja keskeytin radan kepeille, kun pakka hajosi niiden kohdalla lopullisesti. Ennen tokaa rataa kävin lämmittelyesteillä purkamassa Jäynän virtaa ja keräsin omat ajatukset kasaan.

Toka rata oli ekaa hieman teknisempi ja kävelin lähtöalueelle melkolailla ilman odotuksia. Yllättäin sitten saatiinkin tehtyä onnistunut rata ja ihan kivalla ihanneajan alituksella! Taisi olla eka kerta ikinä, kun saatiin kunnon onnistuminen kisoihin. Rata tuntui sujuvalta ja meno oli enimmäkseen vaivattoman tuntuista. Fiilis radan jälkeen oli kiva ja erityisen hauskaa oli tietysti se, että onnistuminen näkyi myös tuloslistoilla! Jäynä sai näet tokan agisertinsä! Eka sertihän tuli maaliskuussa, joten Jäynä voi ottaa vastaan kolmannen sertin (ja sitä myöden valioitua) ensi vuoden maaliskuusta lähtien.


Kuvasta kiitos Pätyselle (lupa kuvan käyttöön kysytty)

Vaikka tulokset on olleet viime aikoina äärimmäisen hyllypainoitteisia, ei tämä kausi ole ollut mikään huono. Kontaktit on parantuneet ja haalittiin kasaan yksi hyppyserti ja kaksi agisertiä.

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Agimitälielityä

4 kommenttia
Maanantaina oli iltakisat (agi) Jäyskän kanssa. Ihan kivaa sinänsä viettää arki-ilta töiden jälkeen agikisoissa, mutta toisaalta siitä jäi melkoinen vireystila päälle ja uni tuli paljon myöhemmin, kuin normaalisti. Seuraavana päivänä väsytti kyllä aika reilusti.



Tuloksena oli jälleen pari hyllyä, muttei ollenkaan mitään miljoonakertaisia hyllyjä! Jäynä oli kuulolla ja etenkin toinen rata oli niin lähellä, ettei se ollut nolla! Jos Jäynän kanssa joskus tokoiluaikoina oli ongelmana agipuolella irtoaminen (odotti käskyä joka asiaan jatkuvasti), niin sitä ei todellakaan enää ole. Hyvin irtosi kauas (väärälle esteelle), kun annoin vähän liian painokkaan "mene!" -käskyn.

Kontakteja on työstetty nyt kokonainen vuosi ja työ on tuottanut tulosta, koska kisakontaktit(kin) alkavat olla hyvässä kuosissa. Nyt on aikaa sitten keskittyä muihin ongelmiin, kuten vaikkapa kisakeppeihin. Treeneissä Jäynä hakee kulmat hyvin, mutta kisoissa ei oikein malta keskittyä.

Tällä viikolla oli kevätkauden vikat ohjatut treenit. Jäynä oli superhyvin kuulolla ja saatiin pääteltyä treenikausi ihan tosi onnistuneilla vikoilla treeneillä. Pitäisi vain uskaltaa ja osata ohjata Jäynää kisoissa yhtä rohkeasti ja rennosti, kuin treeneissä. Jäynä ei ole enää ihan aloittelijakeltanokka, vaan osaa paljonkin asioita ja kääntyy ihanan kevyesti ja tiukkia reittejä.

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Toka rallykoe

5 kommenttia


Viikko sitten viikonloppuna käytiin rally-tokoilemassa. Aksulle koe oli toinen tätä laatua, Jäynälle ensimmäinen. Säät suosivat ja päivä oli yllättävän kesäinen, tarkenin ilman takkia koepaikalla auringon paistaessa. Koiratkin kävivät uimassa kokeen päätteeksi. Jäynä haikaili uimaan heti, kun koepaikalle saavuttiin (haistoi meren), mutta joutui odottamaan.

Aksun kanssa uusittiin heti eka kyltti. Se ei ollut ollenkaan hommassa mukana. Skarppasi kuitenkin loppua kohden ja haali kokoon peräti 93 pistettä. Jäynä tuijotteli radan aluksi kaikkia kylttejä ja merkkejä sillä silmällä. Selvästi yritti päätellä onkohan tehtävän nimi ruutu vai ohjattu nouto. Teki ihan ok hommia, sai 100 pistettä ja sijoittui toiseksi. Jäynä muisti hauskasti kehästä poistuttuamme, että tottelevaisuuden jälkeen palkkaa saa autosta! Edellinen tokokoe on käyty helmikuussa 2014 ja hyvin oli muistissa palkan paikka.

Oli ihan hauskaa vaihtelua tehdä jotain muuta, kuin agilitya. Rally on myös siitä kätevä laji, että sitä voi treenata vaikka omalla pihalla tai olkkarissa toisin, kuin agilitya ja metsäjälkeä

lauantai 2. toukokuuta 2015

Vuoden toinen jälki

3 kommenttia


Treenipäiväkirjaan tehtyjen muistiinpanojen mukaan toissapäivänä tallomani jälki oli vasta toinen  jälki tälle vuodelle. Jäljestä tuli lopulta vain noin 260m pitkä, sillä maasto muuttui hankalaksi. Vastassa oli yhdessä suunnassa tiheää ryteikköä, toisessa suunnassa jyrkkä kallio ja kolmannessa leveät lenkkipolut. Tiputin matkalle viisi keppiä ja kulmia tuli useampi. Matkalle osui jonkin verran sammaleista kalliota ja yksi polun ylitys. Vaikka yritin pahimmat risukot kiertää jälkeä talloessani, meni jälki silti joistain vähän ahtaammista paikoista. Kiskoin risuja irti nutturasta vielä kotonakin. Jäynähän sujahtaa mistä vain kevyesti, mutta minä en sujahda. Minä rymistelen perässä, kuin jokin norsu posliinikaupassa.

Polun ylityksessä ei ollut mitään ongelmaa ja vaikka jo jälkeä talloessani etukäteismasennuin, koska olin varma, ettei koira sitä kykene vaikean maaston takia seuraamaan, sain yllättyä iloisesti! Jäynä otti haasteen vastaan ja seurasi jälkeä ongelmitta. Tokan kepin meinasi jättää ilmaisematta, mutta kaikki muut nousivat hyvin.

Jäynä on eka jälkikoira, jota koulutan tavoitteellisesti ja en yhtään osaa arvioida kuinka oikeilla jäljillä olemme (hehee, huomaatteko vitsin). Viime syksynä oltiin jälkikoulutuksessa ja siellä kyllä saatiin kehuja. Tykkään kyllä Jäynän työmotivaatiosta. Tähän(kään) hommaan sitä ei ole yhtään tarvinnut sytytellä, vaan sen moottori on hurahtanut käyntiin samantien.


mielikuva vs. todellisuus

Pyysin Eevaa ottamaan kuvan (tuo vasemmanpuoleinen) heidän unelmajälkimetsästään. Olen aika kade noin täydelliselle jälkimaastolle. Täältä ei tuollaista ihan läheltä löydä ja silti aina jälkitreenejä suunnitellessani kuvitelmissani olen juuri tuollaiseen metsään menossa  Oikealla sitten kuva havainnoillistamaan meidän huonoimpien metsien laatua. Sellaisissakin metsissä, joissa on paljon vanhempia puita, on usein paljon tuollaista tiheää pikkuryteikköä myös. Onneksi löytyy niitä ihan hyviäkin paikkoja, jotka ovat jotain noiden kahden kuvan väliltä.

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Metsään eksyneet esineet

2 kommenttia

Ota pallo. T: Jäynä

Ollaan treenattu esineruutua Jäynän kanssa pari kertaa tänä keväänä. Edistystä on tapahtunut, sillä Jäynä irtoaa jo hyvin takarajalle asti. Esineet jopa nousevat ruudusta ja palautuvat minulle paremmin, kuin ennen, jolloin Jäynis saattoi tehdä niin, että ilmoitti minulle täällä ois joku roju, tuu hakee ite. Täällä on toinen! Ja kolmas!

Jäynä tykkää taisteluleikeistä ja se tykkää noutaa palloa sekä frisbeetä. Se tykkää myös repiä tylsempiä "leluja" rikki. Voisi siis kuvitella, että esineruutu olisi ollut näillä lähtökohdilla jokseenkin pala kakkua (koska esineet yleensä on Jäynän mielestä jollain tavalla mielenkiintoisia). Esineruutu on kuitenkin vaatinut yllättävän paljon töitä Jäynän kanssa. Voi tietysti myös olla, että kaksi muuta esineruutuun opetettua koiraani (Aksu ja Elvis) ovat päästäneet minut jollain tapaa ihan naurettavan helpolla. Elvis varsinkin oppi esineruudun idean ihan itsestään ja tykkäsi etsiä kadonneita tavaroita metsästä. Aksukin kaahaa ruudun läpi hetkessä ja hössöttää, minkä ehtii. Kummallista kyllä, mutta se yleensä löytää sieltä kuitenkin jotain. Jäynällä on paljon maltillisempi ote tehtävään ja se etenee paljon Aksua hitaammin. Toisaalta Jäynä harvemmin juoksee esineen ohi.



Kuva Aksusta on otettu viime vuonna. Silloin tuosta meidän lähimetsästä oli jäljellä enää kuoppa ja valtavat multakasat. Nyt siellä menee asvalttitiet ja sinne rakennetaan kerrostaloja. Plääh!