Eikä tarvittu edes furminaattoria

Päätin pikaisesti ennen saunomista kammata Aksusta muutaman tupon karvaa irti. Huomaa, että karvanlähtö on alkanut. Muistan, kun joku joskus täällä blogissa kysyi kuinka jaksan harjata koiraa niin kauan, että saan siitä tuollaisen kasan karvaa irti. Voin sanoa, että tuon kasan muodostamiseen ei näin karvanlähtöaikaan mene kuin ihan pieni hetki. Kevät!

Kampa on kyllä erinomainen. Furminaattorikin meiltä löytyy, mutta Aksulla on aika karhea karva ja furmis lähinnä katkoo päällikarvaa. Valkoinen karva pehmeni kastraation jälkeen ja siinä on furminaattori toiminut tänä keväänä aika hyvin pohjavillan irroittelussa.

Hurraa! Eka agiserti!

Jos jonkin asian kanssa on tahkottu agissa Jäynän kanssa, niin kontaktien. Viime keväänä huomattiin, että Jäynä juoksee etenkin puomilla kilpaa tuomarin kanssa (ja viisveisaa minusta). Siitä lähti liikkeelle meidän kontaktiprojekti. Tänä vuonna on kisattu ahkerasti, mutta tuloksilla ei ole voinut juhlia. Pahimmillaan ollaan päästy radalla kolmannelle esteelle, kun on jo tullut eka kontaktieste vastaan ja Jäynä on loikannut, jolloin olen keskeyttänyt radan.

Eilen kuitenkin osui tassut kontaktipinnoille, esteet juostiin oikeassa järjestyksessä ja kun aikakin oli nopsa, niin tuloksena oli agiserti! Jee!! Tämä tuntui ihan hirmuiselta erävoitolta. Tavoitimme vihdoinkin kisoissa sen sopivan vireen ja Jäynä esitteli sitä osaamistaan, mitä se on yleensä väläytellyt vain treeneissä. Tuskin ottaa sitä tavaksi näin helposti, mutta ehkäpä vielä joku päivä saan nauttia tästä vireestä vähän enemmänkin. Se on ainakin tavoite. 

Juhlistimme Jäynän kanssa sertiä ostamalla grillimakkaran kisapaikan buffetista. Se olikin ensimmäinen grillimakkara tälle vuodelle.

Aksu osteopaatilla

Aksel kävi helmikuussa ensimmäisen kerran osteopaatilla hoidossa. En ollut ikinä aiemmin käynyt osteopaatilla (koiran kanssa tai ilman), joten odotin ensimmäistä käyntiä mielenkiinnolla. Olin etukäteen googlaillut ihmisten kokemuksia osteopatiasta, joten osasin googlailuni perusteella varautua siihen, että osteopatia näyttää aika vaatimattomalta ja melkein siltä, kuin mitään ei tapahtuisi. Aksu pelkäsi etenkin aluksi ihan hirveästi: tärisi häntä koipien välissä. Loppua kohden onneksi vapina jäi pois ja vaikkei Aksusta rentoa tullutkaan, niin sen ilme pehmeni hieman, eikä se ollut ihan niin kauhuissaan, kuin käynnin aluksi.

Heti käynnin jälkeen huomasin Aksun lopettaneen intohimoisen etujalkojensa järsimisen/nuolemisen. Kivut siis helpottivat! Vasta nyt, kun seuraava käynti lähestyy ja edellisestä käynnistä on siis jo joitakin viikkoja, on Aksu alkanut taas satunnaisesti jyrsiä kinttujaan. Se saattaa ulkona juosta tovin Jäynän kanssa ja pysähtyy sitten puremaan etujalkojaan (selvä merkki kivusta). Osteopaatti oli kuitenkin sitä mieltä, että Aksu ehdottomasti hyötyy osteopatiasta ja tällä jatketaan. Katsotaan mihin se kantaa. Heittelyleikit, liukastelu ja yletön törmäily muiden koirien kanssa on kiellettyä. Kuppi on edelleen korotettu ja Aksu lenkkeilee vain valjaissa. Siinäpä ne suurimmat muutokset. Agilitykoiraa siitä ei näillä näkymin enää tule, kroppa ei sitä luultavasti kestä. Osteopaatin mielestä koko Aksun ranka tuntui ongelmalliselta, eikä vika ollut ainoastaan niskassa, vaikka siellä olikin varsinaiset löydökset.

Tuntuu kummalliselta ajatella, että Aksu ei ole fyysisesti terve. Se ei tunnu sillätavalla sairaalta, kuin mitä voisi kuvitella, mutta ei sitä silti voi terveeksikään kuvailla. Kahden eläinlääkärin arvio on se, että kaularangan nikamamuutos aiheuttaa sille hermosärkyä, mikä ei todellakaan ole mikään pikkujuttu. Onneksi vika on kuitenkin nyt paikannettu ja sitä yritetään hoitaa.