Aksel kävi helmikuussa ensimmäisen kerran osteopaatilla hoidossa. En ollut ikinä aiemmin käynyt osteopaatilla (koiran kanssa tai ilman), joten odotin ensimmäistä käyntiä mielenkiinnolla. Olin etukäteen googlaillut ihmisten kokemuksia osteopatiasta, joten osasin googlailuni perusteella varautua siihen, että osteopatia näyttää aika vaatimattomalta ja melkein siltä, kuin mitään ei tapahtuisi. Aksu pelkäsi etenkin aluksi ihan hirveästi: tärisi häntä koipien välissä. Loppua kohden onneksi vapina jäi pois ja vaikkei Aksusta rentoa tullutkaan, niin sen ilme pehmeni hieman, eikä se ollut ihan niin kauhuissaan, kuin käynnin aluksi.
Heti käynnin jälkeen huomasin Aksun lopettaneen intohimoisen etujalkojensa järsimisen/nuolemisen. Kivut siis helpottivat! Vasta nyt, kun seuraava käynti lähestyy ja edellisestä käynnistä on siis jo joitakin viikkoja, on Aksu alkanut taas satunnaisesti jyrsiä kinttujaan. Se saattaa ulkona juosta tovin Jäynän kanssa ja pysähtyy sitten puremaan etujalkojaan (selvä merkki kivusta). Osteopaatti oli kuitenkin sitä mieltä, että Aksu ehdottomasti hyötyy osteopatiasta ja tällä jatketaan. Katsotaan mihin se kantaa. Heittelyleikit, liukastelu ja yletön törmäily muiden koirien kanssa on kiellettyä. Kuppi on edelleen korotettu ja Aksu lenkkeilee vain valjaissa. Siinäpä ne suurimmat muutokset. Agilitykoiraa siitä ei näillä näkymin enää tule, kroppa ei sitä luultavasti kestä. Osteopaatin mielestä koko Aksun ranka tuntui ongelmalliselta, eikä vika ollut ainoastaan niskassa, vaikka siellä olikin varsinaiset löydökset.
Tuntuu kummalliselta ajatella, että Aksu ei ole fyysisesti terve. Se ei tunnu sillätavalla sairaalta, kuin mitä voisi kuvitella, mutta ei sitä silti voi terveeksikään kuvailla. Kahden eläinlääkärin arvio on se, että kaularangan nikamamuutos aiheuttaa sille hermosärkyä, mikä ei todellakaan ole mikään pikkujuttu. Onneksi vika on kuitenkin nyt paikannettu ja sitä yritetään hoitaa.