lauantai 7. maaliskuuta 2015

Aksu osteopaatilla



Aksel kävi helmikuussa ensimmäisen kerran osteopaatilla hoidossa. En ollut ikinä aiemmin käynyt osteopaatilla (koiran kanssa tai ilman), joten odotin ensimmäistä käyntiä mielenkiinnolla. Olin etukäteen googlaillut ihmisten kokemuksia osteopatiasta, joten osasin googlailuni perusteella varautua siihen, että osteopatia näyttää aika vaatimattomalta ja melkein siltä, kuin mitään ei tapahtuisi. Aksu pelkäsi etenkin aluksi ihan hirveästi: tärisi häntä koipien välissä. Loppua kohden onneksi vapina jäi pois ja vaikkei Aksusta rentoa tullutkaan, niin sen ilme pehmeni hieman, eikä se ollut ihan niin kauhuissaan, kuin käynnin aluksi.

Heti käynnin jälkeen huomasin Aksun lopettaneen intohimoisen etujalkojensa järsimisen/nuolemisen. Kivut siis helpottivat! Vasta nyt, kun seuraava käynti lähestyy ja edellisestä käynnistä on siis jo joitakin viikkoja, on Aksu alkanut taas satunnaisesti jyrsiä kinttujaan. Se saattaa ulkona juosta tovin Jäynän kanssa ja pysähtyy sitten puremaan etujalkojaan (selvä merkki kivusta). Osteopaatti oli kuitenkin sitä mieltä, että Aksu ehdottomasti hyötyy osteopatiasta ja tällä jatketaan. Katsotaan mihin se kantaa. Heittelyleikit, liukastelu ja yletön törmäily muiden koirien kanssa on kiellettyä. Kuppi on edelleen korotettu ja Aksu lenkkeilee vain valjaissa. Siinäpä ne suurimmat muutokset. Agilitykoiraa siitä ei näillä näkymin enää tule, kroppa ei sitä luultavasti kestä. Osteopaatin mielestä koko Aksun ranka tuntui ongelmalliselta, eikä vika ollut ainoastaan niskassa, vaikka siellä olikin varsinaiset löydökset.

Tuntuu kummalliselta ajatella, että Aksu ei ole fyysisesti terve. Se ei tunnu sillätavalla sairaalta, kuin mitä voisi kuvitella, mutta ei sitä silti voi terveeksikään kuvailla. Kahden eläinlääkärin arvio on se, että kaularangan nikamamuutos aiheuttaa sille hermosärkyä, mikä ei todellakaan ole mikään pikkujuttu. Onneksi vika on kuitenkin nyt paikannettu ja sitä yritetään hoitaa.

5 kommenttia:

  1. Onneksi Aksu hyötyy osteopaatista. Rapsuta sitä puolestani.

    Onko siellä noin lumetonta? Täällä on ehkä 30 cm hankea edelleen. Joistakin kohtaa tiet ovat sulat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanos muuta! Välitän rapsutukset :)

      Lumet on kadonneet aika tehokkaasti. Jos harrastaisi peltojälkeä, niin pellot olisivat jo ihan sulat sitä tarkoitusta varten. Ei sillä, etteikö metsäjälkikin onnistuisi. mieluusti olisin kyllä lumet vielä pitänyt. Tympii tämä "toinen syksy".

      Poista
  2. Miten teille selvisi, että Aksulla on kaularangan nikamamuutos? Sanoit tuossa tekstissä, että Aksu nuolee etujalkojaan josta tuli mieleen, että oma koirani Emmi myös nuolee usein etujalkojaan siitä päältä. Tekee sitä iltaisin, kun ollaan menossa nukkumaan, ei joka ilta, mutta usein. Mietin vain ettei vaan ole mitään vakavaa..:/

    VastaaPoista
  3. Etukinttujen pureminen/nuoleminen oli se viimeisin oire. Ennen sitä oli kisat, joissa Aksu tuntui hitaalta ja liikkui hetken epäpuhtaasti. Sen jälkeen se lopetti Jäynän kanssa juoksentelun lenkillä ja alkoi jättämään leikkejä kesken. Vasta sitten tuli kuvioihin toi kinttujen pureskelu. Röntgenissä sitten löydettiin syy kipuilulle.

    VastaaPoista
  4. Hei, saanko kysyä kenen luona olette käyneet hoidossa? Oma aussie pelkää hirmuisesti vieraita paikkoja, etenkin hoitotilanteissa. Hoidetaanko Aksu ihan kyljellään vai riittikö, kun vaikka istui? Meillä on usein pyydetty nopeasti kylkimakuuta, mutta se ei todellakaan pojalta onnistu ainakaan ensimmäisillä kerroilla, joten hoitosuhteet jäävät lyhyiksi, kun todetaan ettei pystytä muuten hoitamaan...

    VastaaPoista