perjantai 17. huhtikuuta 2015

Metsään eksyneet esineet

2 kommenttia

Ota pallo. T: Jäynä

Ollaan treenattu esineruutua Jäynän kanssa pari kertaa tänä keväänä. Edistystä on tapahtunut, sillä Jäynä irtoaa jo hyvin takarajalle asti. Esineet jopa nousevat ruudusta ja palautuvat minulle paremmin, kuin ennen, jolloin Jäynis saattoi tehdä niin, että ilmoitti minulle täällä ois joku roju, tuu hakee ite. Täällä on toinen! Ja kolmas!

Jäynä tykkää taisteluleikeistä ja se tykkää noutaa palloa sekä frisbeetä. Se tykkää myös repiä tylsempiä "leluja" rikki. Voisi siis kuvitella, että esineruutu olisi ollut näillä lähtökohdilla jokseenkin pala kakkua (koska esineet yleensä on Jäynän mielestä jollain tavalla mielenkiintoisia). Esineruutu on kuitenkin vaatinut yllättävän paljon töitä Jäynän kanssa. Voi tietysti myös olla, että kaksi muuta esineruutuun opetettua koiraani (Aksu ja Elvis) ovat päästäneet minut jollain tapaa ihan naurettavan helpolla. Elvis varsinkin oppi esineruudun idean ihan itsestään ja tykkäsi etsiä kadonneita tavaroita metsästä. Aksukin kaahaa ruudun läpi hetkessä ja hössöttää, minkä ehtii. Kummallista kyllä, mutta se yleensä löytää sieltä kuitenkin jotain. Jäynällä on paljon maltillisempi ote tehtävään ja se etenee paljon Aksua hitaammin. Toisaalta Jäynä harvemmin juoksee esineen ohi.



Kuva Aksusta on otettu viime vuonna. Silloin tuosta meidän lähimetsästä oli jäljellä enää kuoppa ja valtavat multakasat. Nyt siellä menee asvalttitiet ja sinne rakennetaan kerrostaloja. Plääh!