sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Toka rallykoe

5 kommenttia


Viikko sitten viikonloppuna käytiin rally-tokoilemassa. Aksulle koe oli toinen tätä laatua, Jäynälle ensimmäinen. Säät suosivat ja päivä oli yllättävän kesäinen, tarkenin ilman takkia koepaikalla auringon paistaessa. Koiratkin kävivät uimassa kokeen päätteeksi. Jäynä haikaili uimaan heti, kun koepaikalle saavuttiin (haistoi meren), mutta joutui odottamaan.

Aksun kanssa uusittiin heti eka kyltti. Se ei ollut ollenkaan hommassa mukana. Skarppasi kuitenkin loppua kohden ja haali kokoon peräti 93 pistettä. Jäynä tuijotteli radan aluksi kaikkia kylttejä ja merkkejä sillä silmällä. Selvästi yritti päätellä onkohan tehtävän nimi ruutu vai ohjattu nouto. Teki ihan ok hommia, sai 100 pistettä ja sijoittui toiseksi. Jäynä muisti hauskasti kehästä poistuttuamme, että tottelevaisuuden jälkeen palkkaa saa autosta! Edellinen tokokoe on käyty helmikuussa 2014 ja hyvin oli muistissa palkan paikka.

Oli ihan hauskaa vaihtelua tehdä jotain muuta, kuin agilitya. Rally on myös siitä kätevä laji, että sitä voi treenata vaikka omalla pihalla tai olkkarissa toisin, kuin agilitya ja metsäjälkeä

lauantai 2. toukokuuta 2015

Vuoden toinen jälki

3 kommenttia


Treenipäiväkirjaan tehtyjen muistiinpanojen mukaan toissapäivänä tallomani jälki oli vasta toinen  jälki tälle vuodelle. Jäljestä tuli lopulta vain noin 260m pitkä, sillä maasto muuttui hankalaksi. Vastassa oli yhdessä suunnassa tiheää ryteikköä, toisessa suunnassa jyrkkä kallio ja kolmannessa leveät lenkkipolut. Tiputin matkalle viisi keppiä ja kulmia tuli useampi. Matkalle osui jonkin verran sammaleista kalliota ja yksi polun ylitys. Vaikka yritin pahimmat risukot kiertää jälkeä talloessani, meni jälki silti joistain vähän ahtaammista paikoista. Kiskoin risuja irti nutturasta vielä kotonakin. Jäynähän sujahtaa mistä vain kevyesti, mutta minä en sujahda. Minä rymistelen perässä, kuin jokin norsu posliinikaupassa.

Polun ylityksessä ei ollut mitään ongelmaa ja vaikka jo jälkeä talloessani etukäteismasennuin, koska olin varma, ettei koira sitä kykene vaikean maaston takia seuraamaan, sain yllättyä iloisesti! Jäynä otti haasteen vastaan ja seurasi jälkeä ongelmitta. Tokan kepin meinasi jättää ilmaisematta, mutta kaikki muut nousivat hyvin.

Jäynä on eka jälkikoira, jota koulutan tavoitteellisesti ja en yhtään osaa arvioida kuinka oikeilla jäljillä olemme (hehee, huomaatteko vitsin). Viime syksynä oltiin jälkikoulutuksessa ja siellä kyllä saatiin kehuja. Tykkään kyllä Jäynän työmotivaatiosta. Tähän(kään) hommaan sitä ei ole yhtään tarvinnut sytytellä, vaan sen moottori on hurahtanut käyntiin samantien.


mielikuva vs. todellisuus

Pyysin Eevaa ottamaan kuvan (tuo vasemmanpuoleinen) heidän unelmajälkimetsästään. Olen aika kade noin täydelliselle jälkimaastolle. Täältä ei tuollaista ihan läheltä löydä ja silti aina jälkitreenejä suunnitellessani kuvitelmissani olen juuri tuollaiseen metsään menossa  Oikealla sitten kuva havainnoillistamaan meidän huonoimpien metsien laatua. Sellaisissakin metsissä, joissa on paljon vanhempia puita, on usein paljon tuollaista tiheää pikkuryteikköä myös. Onneksi löytyy niitä ihan hyviäkin paikkoja, jotka ovat jotain noiden kahden kuvan väliltä.