torstai 20. elokuuta 2015

ASCA agilitya

2 kommenttia
Viime viikonloppuna koitti se aika vuodesta, kun päästiin nauttimaan asca-agilitysta! Osallistuimme tapahtumaan Remyn ja Jäynän kanssa perjantaina ja sunnuntaina.



ASCA (Australian Shepherd Club of America) on australianpaimenkoirien rotujärjestö Amerikan puolella. Suomeen on perustettu joitakin vuosia sitten FINASC, joka on sittemmin järjestänyt ASCAn alaisia agilitykilpailuita.

Säännöissä on paljon yhtäläisyyksiä meidän normikisojen kanssa, mutta joitain poikkeuksia löytyy. Hylätyksi voi tulla esimerkiksi silloin, jos koira poistuu kehästä vapaana tai jos se palkataan alle 3,1 metrin etäisyydellä kehän laidasta. Toisaalta sitten ylösmenokontakteja ei näissä kisoissa tunneta eli ylösmenosta ei voi saada vitosta. Etenkin pitkälaukkaisen maksin kanssa ihan reilua. Vaarallisesta kontaktiesteen suorituksesta tulee virheitä, joten mihinkään hurjan näköisiin kontaktiesteiden suorituksiin ei ole varaa, jos mielii saada hyväksytyn tuloksen. Alasmenokontaktit on näissäkin säännöissä olemassa, joten Jäynän agiradat kaatuivat yleensä aan alastulon yli loikkaamiseen.



Jäynä ja Remy tehtailivat molemmat jokusen nollan ja keräilivät uudet tittelit. ASCAn agilityssa tittelin saa merkiksi suoritetusta luokasta. Tasoluokkia on kolme: novice, open & elite. Hyppärit ja agiradat ovat omat sarjansa ja koira voi olla hyppäreillä eliitissä samalla, kun se on vasta noviisissa agiradoilla. Jäynä on osallistunut kisoihin ekan kerran vuosi sitten ja sillä oli jokunen tulos jo ennestään. Tänä vuonna se nousi hyppäreillä eliittiin (siitä nimen perään merkintä JS-O) ja agissa avoimeen (josta merkintä RS-N). Perjantaina Jäynä oli myös päivän paras koira ja se palkittiin High in Trial -ruusukkeella (kuvassa tuo keskimmäinen Jäynän kaulassa).

Tunnelma kisoissa oli rento ja siellä oli mukavaa viettää päivää. Säätkin suosivat, joten viikonloppu oli senkin puolesta oikein onnistunut!

maanantai 10. elokuuta 2015

Kisakauden avaus

3 kommenttia
Kesätauko on kunnolla ohi ja pari edellistä viikonloppua on vietetty agikisoissa. Jäynä on nostanut kierrokset jo siinä vaiheessa, kun auto on vasta kurvannut hallin pihaan ja ollut erittäin riemuissaan agilitykauden alkamisesta.


kuva: Sanna Piironen

Ekat kisat tauon jälkeen poikivat hyppärinollan ja kaksi keskeytettyä agirataa. Ensimmäisellä agiradalla Jäynä hyppäsi aan kontaktin yli, tokalla sitten teki kunnon lentokeinun. Koska kontaktien kanssa on painittu koko viime talvi, olin jo etukäteen asennoitunut taas niin, että keskeytän, jos (kun) sikailee. Oli siis varsin helppoa kävellä radalta ulos, se menee jo ihan rutiinilla. Jäynä ei ole koskaan tuntunut ottavan siitä itseensä, mutta ilmeisesti vuodessa on toistoja kertynyt sen verran, että se on hoksannut, ettei hauskanpito todellakaan jatku agilityn muodossa, jos loikkaa.

Tokat kisat menivät omasta mielestäni paremmin. Nollia ei todellakaan tehty, mutta jotenkin radoilla oli paljon enemmän sellaisia tosi hyviä kohtia. Tykkään siitä fiiliksestä, kun koira pinkoo sata lasissa ja itselläni on eteneminen jotenkin kiireetöntä ja rauhallista. Silloin, kun saan oman tekemiseni rauhoitettua hyvällä rytmillä, on Jäynäkin paljon hallitumpi. Se on tarkka ohjaamisesta ja kuumuu kyllä, jos kämmäilen. Näissä kisoissa keskeytin vain ekan agiradan (kontaktien takia), tokalla Jäynä teki kontaktit erittäin hyvin! Just niinkuin treeneissäkin aina!

Kontaktien kanssa riittää vielä työtä jatkossakin, mutta tuntui niiiiin hyvältä onnistua. Se tunne, kun onnistuu jossain, mitä on työstetty kauan, on ihan mieletön. Siitä saa yhtä paljon treenimotivaatiota, kuin jostain tuloksellisesti hyvin onnistuneesta kisasta!