Kisakauden avaus

Kesätauko on kunnolla ohi ja pari edellistä viikonloppua on vietetty agikisoissa. Jäynä on nostanut kierrokset jo siinä vaiheessa, kun auto on vasta kurvannut hallin pihaan ja ollut erittäin riemuissaan agilitykauden alkamisesta.


kuva: Sanna Piironen

Ekat kisat tauon jälkeen poikivat hyppärinollan ja kaksi keskeytettyä agirataa. Ensimmäisellä agiradalla Jäynä hyppäsi aan kontaktin yli, tokalla sitten teki kunnon lentokeinun. Koska kontaktien kanssa on painittu koko viime talvi, olin jo etukäteen asennoitunut taas niin, että keskeytän, jos (kun) sikailee. Oli siis varsin helppoa kävellä radalta ulos, se menee jo ihan rutiinilla. Jäynä ei ole koskaan tuntunut ottavan siitä itseensä, mutta ilmeisesti vuodessa on toistoja kertynyt sen verran, että se on hoksannut, ettei hauskanpito todellakaan jatku agilityn muodossa, jos loikkaa.

Tokat kisat menivät omasta mielestäni paremmin. Nollia ei todellakaan tehty, mutta jotenkin radoilla oli paljon enemmän sellaisia tosi hyviä kohtia. Tykkään siitä fiiliksestä, kun koira pinkoo sata lasissa ja itselläni on eteneminen jotenkin kiireetöntä ja rauhallista. Silloin, kun saan oman tekemiseni rauhoitettua hyvällä rytmillä, on Jäynäkin paljon hallitumpi. Se on tarkka ohjaamisesta ja kuumuu kyllä, jos kämmäilen. Näissä kisoissa keskeytin vain ekan agiradan (kontaktien takia), tokalla Jäynä teki kontaktit erittäin hyvin! Just niinkuin treeneissäkin aina!

Kontaktien kanssa riittää vielä työtä jatkossakin, mutta tuntui niiiiin hyvältä onnistua. Se tunne, kun onnistuu jossain, mitä on työstetty kauan, on ihan mieletön. Siitä saa yhtä paljon treenimotivaatiota, kuin jostain tuloksellisesti hyvin onnistuneesta kisasta!