Mikä helpotus, että pakkaset hellittivät. Koirien kanssa on lenkit jääneet aika minimiin, koska kummatkin nostelivat tassujaan pahimmilla pakkasilla. Aksu ei nuorena palellut koskaan, mutta kastraatio vei sen turkin mennessään ja tassuistakin on tullut herkemmät. Onneksi kelit lauhtuivat ja nyt tarkenee taas ulkoilla!
Meidän vuosi on lähtenyt koirarintaman suhteen ihan tosi hiljaisesti käyntiin. Aksun kanssa tehdään nykyään vain kotiaktivointia ja kun Jäynäkin on keskittynyt vain pentumahan kasvattamiseen, ei ole tarvinnut ajella hallille ollenkaan. Suurin ponnistus koirarintamalla taitaakin olla ajelu osteopaatin tykö viikon päästä

Tulee kyllä tarpeeseen, sillä Aksu vaikuttaa siltä, että se on mennyt ihan kiitettävästi jumiin niskastansa. Edellisestä hoitokerrasta ei ole edes mitenkään poikkeuksellisen kauan, mutta liukastelu ulkona ja kovat pakkaset ovat luultavasti saaneet jumit muodostumaan nopeammin.
Jäynästä on tullut niiiiin mamma

Se on paaaljon rauhallisempi, kuin normaalisti ja on mieluusti viettänyt aikaansa nukkumalla jossain mukavassa vilttiröykkiössä tai sitten minun sylissäni. Jäynä myös tykkää pentumahan silittelystä ja sitä onkin sitten silitelty paljon. Ei enää kauaa ja pennut syntyy. Jännää!