maanantai 13. marraskuuta 2017

Kuusivuotias

2 kommenttia


Kamera on ollut taas vaihteeksi aivan heitteillä, joten synttäriposeeraus on miltein kolmen viikon takaa, kun meillä oli vielä lunta maassa.

Kuusivuotias Jäynä on edelleen samanlainen, kuin edeltävinä vuosina! Ainakin pääpiirteissään. Harrastuspuolella siitä toki on tullut vuosi vuodelta osaavampi ja esimerkiksi agissa on jo hetkittäin nautittu erittäinkin sujuvasta menosta!   Jäynän kanssa vaan on niin kivaa harrastaa.

Onnea oma Jäynäni!

lauantai 4. marraskuuta 2017

Agia agin perään

0 kommenttia
Pitkästä aikaa kuulumisia bloginkin puolelle, vaikka blogit tuntuvatkin olevan hiipumassa. Silloin, kun alotin bloggaamisen noin ikuisuus sitten, oli blogien kommenttilaatikoissa aktiivista keskustelua. Moni sen ajan suosikkiblogeistani on jo lopettanut kokonaan tai sitten päivitystahti on hiipunut (kuten itsellänikin). Tuntuu, että homma on siirtymässä somen puolelle ja siellä jaellaan lähinnä tykkäyksiä aktiivisen keskustelun sijaan. Se on toisaalta vähän harmi. Toisaalta päivityskynnys somessa on matalammalla, kun ei tarvitse saada kokonaista postausta kasaan, vaan muutama rivi tekstiä kuvan kanssa riittää 😊


Vimma ja bestiksensä Coco.

Mitä sitten on tapahtunut edellisen päivityksen ja tämän välissä? Vimma on ainakin korkannut kisauransa agilityssa. Treeneissä pääsemme tekemään lähinnä puolikkaan hallin rataa, joten koko hallin ratatreenit rajoittuvat kisoihin. Isolla radalla pitkillä esteväleillä vauhti kasvaa ja kun Vimma on varsin irtoavaa sorttia, niin pahimpia kisoissa on olleet pitkien suorien pätkien päässä olevat tarkempaa ohjausta vaativat kohdat. 😅 Jos olisin taktikoinut järkevämmin, olisin alkanut panostamaan irtoamistreeneihin vasta joskus ykköskakkosten jälkeen. Toisaalta tämä oli tietoinen järjestys, sillä Jäynän kanssa on tehty sen tokopainoitteisen nuoruuden jälkeen ihan valtavasti töitä sen eteen, että se on itsenäinen ja irtoava agilityssa. Tokokoirana Jäynä pysytteli lähelläni ja teki tarkasti agirataa, mutta pidemmän päälle se ei oikein enää riittänytkään, kun piti alkaa hioa sadasosasekunteja pois sieltä sun täältä. Siinä missä joudun tekemään töitä sen eteen, että saan Jäynän irtoamaan kauemmas itsestäni radalla, teettää Vimman kanssa eniten töitä ne kohdat, joissa sen tulisi liikkua tarkasti lähelläni. Vimman motto tuntuu olevan täysiä juoksu ekana, tarkkuus tokana.



Jäynän kanssa on saatu hyppärionnistumisia edelleen, mutta sellaista täydellistä nappiosumaa ei ole tullut. Yksissä kisoissa tänä syksynä oltiin lähellä, mutta arviointivirheen myötä Jäynä hyppäsi rimaa päin ja maaliin tultiin rimavitosella.

Viikko sitten kisattiin pari rataa purinalla ja vaikka keskeytinkin agiradan aan kontaktitörkeilyn jälkeen, niin muuten yhteistyö radalla alkoi tuntua älyttömän hyvältä! Jäynä irtosi ja toisaalta myös tuli ohjauksiin älyttömän hyvin. Hetken agility tuntui todella sujuvalta ja helpolta! Näitä haluan lisää! Suurimmat kiksit saan edelleen kisoissa siitä, kun Jäynä hakee kepit itsenäisesti vaikeammistakin kulmista tai kun se irtoaa putkeen kaukaa! Perustaitoja sinänsä, mutta ne ovat vaatineet meiltä eniten treeniä nyt kolmosluokassa.

Kahden melko erilaisesti kulkevan koiran kanssa kisaaminen ja treenaaminen on vaikeaa. Ainakin näin alkuvaiheessa ollaan kompastuttu Vimman kanssa kisoissa siihen, että yritän viedä sitä kuten Jäynää ja sehän nyt ei tietysti onnistu, kun Jäynällä on monta vuotta enemmän kokemusta ja treenejä alla. Toistoja toistoja, niin kyllä se ohjaajakin oppii!😄

maanantai 4. syyskuuta 2017

RTK2 Jäynä

2 kommenttia


Lauantaina käytiin testaamassa kolmatta kertaa rally-tokon avointa luokkaa. Koejännitykseni rallyssa on aivan omaa luokkaansa ja ajomatka kisapaikalle meni siinä, kun yritin lähinnä tsempata itseni tyyneksi. Jäynä oli koepaikalle saavuttaessa aivan intona. Sillä oli selvästi käsitys siitä, että agiin ei ole tultu, mutta ei se ihan heti hoksannut mitä sinne on tultu tekemään. Kävelytin Jäynän, vein sen takaisin autoon ja tutustuin ratapiirrokseen.

Startattiin kuudentena luokassamme, joten rataantutustumisen jälkeen ehdin hyvin hakea Jäynän autosta. Tein sen kanssa muutaman liikkeen, askelsiirtymiä ja annoin sen katsoa edeltävien koirien suorituksia. Juuri ennen vuoroamme sanoin Jäynälle sen tokovirittelysanat, joista Jäynä innostui. Lähdössä olin itse vielä jokseenkin zen-mielentilassa, mutta pian ekojen kylttien jälkeen alkoi se jännittäminen. Jäynä piti kontaktin, käytti takapäätään älyttömän hyvin ja teki kaiken juuri niin hyvin, kuin se osaa. Se oli töissä aivan alusta loppuun asti, mikä tuntui mahtavalta onnistumiselta edellisen kokeen jälkeen. Tuloksena tästä radasta oli täydet pisteet, luokkavoitto ja koulutustunnus RTK2. Tuomari kehui vielä palkintojenjaossakin Jäynän rataa mahtavaksi. Oli kivaa onnistua niin hyvin! Koiraharrastuksen parissa parhaita hetkiä on ne, kun saa koiran ylittämään itsensä. Ei sen aina tarvitse olla kokonaan täydellisesti läpi vedetty koesuoritus, vaan ihan mikä tahansa pienikin onnistuminen riittää.

Selasin voittajaluokan kyltit läpi ja niissä tuleekin kivasti uusia haasteita. Tästä on kiva jatkaa!

perjantai 11. elokuuta 2017

Luustokuvat sun muuta

0 kommenttia
Viime viikolla koitti se jokaisen nuoren koiran omistajan piinaavin hetki: luustokuvat. Vaikka eläinlääkäri kommentoikin kaiken näyttävän siistiltä, niin illan mittaan suoritettu googlailu ja kaikki silmiin osuneet kauhukertomukset siitä, kuinka kennelliiton ja kuvanneen eläinlääkärin näkemykset ovat olleet täysin päinvastaiset, saivat tulosten odottamisen tuntumaan vielä pidemmältä!



Onneksi nykyään tulokset tulevat ihan todella nopeasti, sillä olisin varmasti tullut hulluksi, jos olisin joutunut odottamaan viikon tai pari. Kahdenkin päivän odotus tuntui kammottavan pitkältä. Perjantaina koiranetiin ilmestyi kuitenkin A/A ja 0/0. Kaikki hyvin siis! Selkä kuvattiin epävirallisesti samalla reissulla ja kaikki näytti siistiltä. Kyllä näillä tuloksilla kelpaa jatkaa harrastamista!

Heinäkuussa osallistuttiin taas koirien kanssa perinteisesti ASCA-agilitykisoihin. Tällä kertaa kisakavereinani olivat Jäynä, Aksu ja lainaohjaajaa kaivannut Remy. Treenasin alkukesän Aksun kanssa kevyesti agilitya ja kun heinäkuun osteopaattikäynnillä ei ollut havaittavissa mitään normaalista poikkeavaa, niin uskalsin ilmoittaa Aksun kahdelle gamblersin radalle veteraaniluokkaan, jossa se hyppäsi tavallista matalammilla rimoilla (40cm). Olin aiempina vuosina miettinyt, että Aksun kanssa gamblers olisi niin paljon helpompaa, kuin Jäynän kanssa. Aksu on paljon irtoavampi ja sille on aina ollut helppoa hakea esteitä minusta poispäin. Jäynä sen sijaan tulee helpommin minua kohti. Noviisin gamblersradat olivatkin Aksulle helppo juttu ja se keräsi noviisiluokan veteraanigamblers-tittelin kahdella startillansa.

Jäynä ja Remy tasapainoittivat toisiansa ja onnistuivat vähän vuorotellen. Äiti ja tytär ovat molemmat välillä sitä sorttia, etteivät ne oikein omasta mielestänsä ohjaajaa tarvitse radalla, vaan tietävät oikein hyvin itsekin minne rata jatkuu! Jokunen onnistuminen osui kuitenkin kummankin kanssa kohdalle. Jäynä nousi agissa ja gamblersissa eliittiin.



Alemmassa kuvassa sunnuntain kisaseurue jäähdyttelylenkillä. Oikeanpuolimmaisin alaikäinen oli vain kisaturistina tällä kertaa.

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Kisoja ja muuta

1 kommenttia


Viime viikolla ehdittiin käydä kolmet kisat: kahdet viralliset ja yhdet epäviralliset. Rallya ja agilitya.

Ekana oli agikisat Jäynän kanssa. Tyyppi oli erinomaisesti kuulolla ja tehtiin hyppärillä nolla ja sijoituttiin kolmanneksi. Serti missattiin täpärästi ja viimeisen hyppärisertin metsästäminen jatkuu. Perjantaina suunnattiin rallykokeeseen ja Jäynä oli aaaaivan pihalla. Se kuvitteli tulleensa agilityyn ja sen käsitys vain vahvistui siitä, kun radalla heti lähtökyltin läheisyydessä oli yksittäinen hyppyeste. Jäynä meni standby-tilaan agin varalle ja kyttäillen laahusti mukanani radan. Kunnon alisuorittamista, mutta vaikka ajattelin arvostelulapun olevan täynnä merkintöjä, niin ei siellä ollut kuin muutama kympin virhe ja muutama pikkuvirhe. Pisteitä onneksi 75, joten saatiin hyväksytty tulos. Kehuja Jäynä oli saanut takapään käytöstä käännöksissä ja oli siis tuomarin suosikki.



Kolmannet kisat olivat sitten agiepikset Vimman kanssa. Viu sai kisoihin mukaan myös siskonsa, Mystin. Tytöt käyttäytyi kisapaikalla kuin mitkäkin konkarit ja toimivat kisatilanteessa samoin kuin treeneissä. Tulostenkin puolesta reissu oli oikein onnistunut, sillä molemmat tekivät nopeat nollat! Vimma sijoittui ekaksi ja ja Mysti tokaksi. Onnistunut ja kiva kisareissu!

perjantai 19. toukokuuta 2017

Agihommia

0 kommenttia

Jäynän kanssa käytiin viikko sitten kisaamassa pari hyppäriä ja hitusen harmitti, kun paremmin onnistuneella radalla ainoa virhe oli tokavika rima, joka tuli alas. Ajan puolesta ei oltaisi oltu aivan kärjessä, sillä sählättiin paljon muutakin ja koko rata oli sellaista kalastelua: Jäynä olisi halunnut irrota oikein kunnolla ja suorittaa kaikki kaukanakin olevat esteet.   Toinen rata sitten olikin sellaista sählinkiä alusta loppuun, että siitä ei jäänyt paljon kerrottavaa.

Hukkareissu tämä ei ollut ainakaan sen puolesta, että Jäynä sattui kameran eteen ja Kuvauksellista photography otti Jäynästä tosi hienon agikuvan! Ilmeestä kyllä näkee, että Jäynällä oli tosi kivaa!


Älyhyvän agikuvan Vimmasta taasen otti Sonja. Täytyy sanoa, että Vimma on kyllä ihan iloinen koira, vaikka se näyttääkin kuvissa melkoiselta tosikolta

Viu on kehittynyt ihan älyttömästi tänä keväänä ja äitienpäivänä käytiin juoksemassa epikset. Saatiin kiva ratatreeni ja oli hauska nähdä, että Vimma toimi vieraassa hallissa ihan samalla tavalla, kuin omassa tutussa hallissakin. Vimma alkaa olla tosi kivassa vaiheessa: Se ei ole enää pikkupentu ja sillä alkaa olla osaamistakin, joten on päästy tekemään ratatreeniäkin. Tietysti meillä on vielä ihan hirveästi uuttakin opeteltavaa. Kontaktit esimerkiksi on ihan vaiheessa ja kontaktitreeniä on tehty enimmäkseen laatikon avulla. Päädyin opettamaan 2o2o-kontaktit, sillä minulla ei ole mahdollisuutta treenata juoksukontakteja niin usein, kuin mitä ne vaatisivat treeniä, jotta niistä tulisi kisavalmiit ennen kuin koira jää eläkkeelle ikänsä puolesta.

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Toinen hyppyserti

4 kommenttia


Viikonloppuna satuttiin samoihin agikisoihin Jäynän siskon, Chilin, kanssa. Sattui hauskasti, kun Chili otti nollavoiton agiradalla ja Jäynä sitten nollavoiton ja hyppysertin hyppärillä!  Harvoin siskokset onnistuvat näin hyvin samoissa kisoissa!

Jäynä oli ihan älyttömän hyvin kuulolla ja teki tarkkaa työtä. Itselläni tuntui, ettei ollut mitään kiirettä mihinkään radalla, mikä tarkoittaa yleensä sitä, että olen ollut ohjaukseni kanssa ajoissa. Ennen rataa ehdin jo tuskastella miten tuomari olikin saanut kaikki meidän vaikeat jutut tungettua samalle radalle! Pahin oli ehdottomasti suora putki, josta piti kääntyä kepeille avokulmaan: ei todellakaan meidän vahvuuksia, mutta tällä kertaa onnistui! Koko radalla oli vain yksi turha pyörähdys; muuten meno oli tosi sujuvaa. Nollat eivät tule meille ihan rutiinilla, joten tuntui kivalta onnistua!



Viu on ahkeroinut agin parissa myös. Ollaan otettu keppitreeniä ja homma on lähtenyt sujumaan hyvin. Ainoa esteryhmä, johon ei olla vielä juurikaan perehdytty, on kontaktit, mutta niihinkin olisi tarkoitus tutustua piakkoin.

Ohjattuja agitreenejä on tälle keväälle vielä muutamat jäljellä, sen jälkeen ohjatut jää kesätauolle ja ollaan omillamme ainakin syksyyn asti. Niin kivaa, kun kesä alkaa olla jo ihan kulman takana! Parin päivän ajan ulkona on ollut jo tosi lämmin keli! 

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Ensimmäinen avoimen rallykoe

2 kommenttia


Käytiin Jäynän kanssa viikonloppuna ekaa kertaa rally-tokoilemassa avoimen kokeessa ja tuloksena oli 98 pistettä ja luokkavoitto.

Ennen rataantutustumista katsoin epähuomiossa jonkun ylemmän luokan ratapiirrosta ja ehdin jo ahdistua, kun tajusin, ettei me olla mitään valkovuokkoja(!?) harjoiteltu.  Onneksi sitä ei nyt tähän hätään sitten tarvinnutkaan osata. Avoimen radassa jännitti eniten kyltti numero 53, jolla siis koirakko pysähtyy ensin perusasentoon kyltille, koira ohjataan seisomaan ja ohjaaja kiertää koiran ympäri pysähtyen vielä lopuksi sen viereen. Tätä on treenattu aika paljon. Alkuun Jäynä teki aina ihan hirveän pompun ylöspäin, kun pyysin sitä seisomaan. Sen jälkeen se herkästi ennakoi perusasentoa, koska tokokoiralla ei oikeastaan ole tilannetta, jossa sen kuuluisi seistä ohjaajan sivulla (jäävissäkin se kuvio on niin erilainen). Nyt testattiin tätä siis ekaa kertaa koetilanteessa ja toimi ihan tosi hyvin! Jäynä nousi seisomaan ripeästi ja ilman mitään hehtaaripomppuja.

Jännitys ei helpottanut radalla oikein ollenkaan. Varsinkaan siinä vaiheessa, kun jäynä kurotteli nuuskimaan seitsemättä kylttiä ja ei tuntunut hetkellisesti olevan oikein hallinnassani. Sen jälkeen oli kyllä hyvin töissä ja loppurata tuntui itsestäkin hyvältä. Muistin sentäs kytkeä koiran ennen kuin poistuin kehästä. Rataantutustumisessa treenasin joka kerta myös koiran kytkemistä, koska pelkäsin niin kauheasti unohtavani sen.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Sitä sun tätä

2 kommenttia

Kuvanmukaiset talviset lenkkimaisemat sulavat hyvää vauhtia ja toissapäivänä löysin jo metsästä hyvin sulaneen laajemman laikun, jossa pystyttiin treenaamaan esineruutua! En ollut ollenkaan varautunut esineruutuiluun, mutta onneksi taskusta löytyi naksutin esineen virkaa toimittamaan (koska siis pakkohan se sulanut metsäpläntti oli hyödyntää!). Toki taskussa oli kotiavaimetkin, mutta kaverille sattuneen avainten esineruutuun katoamisen jälkeen en ole edes harkinnut avainten käyttöä tässä tarkoituksessa  Sekä Jäynällä että Vimmalla oli homma kuitenkin hyvin muistissa viime vuodelta ja naksutin löytyi nopeasti ja varmasti.


Vaikka olenkin ennen kaikkea kesän fani, niin talvessa on tietysti puolensakin. Vetolenkit on jotenkin erityisen hauskoja talvisin. Vimmakin sai taannoin omat valjaat ja on päässyt muutamalle lenkille perehtymään vetohommiin. Jäynän parina homma sujuu erinomaisen hyvin, eikä kumpaakaan tarvitse erityisesti kannustaa juoksemaan, sillä molemmat juoksevat ja kiskovat ihan intona.

Agitreeneissä ei myöskään ole vauhtia puuttunut. Jäynän kanssa on tehty irtoamistreeniä ja kasvatettu varmuutta mm. putkiin irtoamisissa ja kepittelyssä. Treeni on selvästi tuottanut tulosta, sillä viimeksi kisakirjaan kirjattiin hyppärinolla ja sillä sijoituttiin vieläpä kolmanneksi. Se fiilis, kun koira lähtee käskystä itsenäisesti ja varmasti hakemaan keppien aloitusta, on ihan mahtava! Etenkin, kun meillä ne kepit levisi käsiin jossain vaiheessa ja tämän osaamisen eteen on tehty töitä! Jatketaan kuitenkin harjoittelua, sillä mitenkään täydellisiä ei tässä hommassa vielä olla. Oikeastaan välillä vähän huvittaa, miten samankaltaisia pentutreenejä Jäynän ja Vimman kanssa tehdään!  No, perusteiden kertaaminen (tai niiden rakentaminen alusta alkaen huolella) ei ole huono juttu.

torstai 9. helmikuuta 2017

Voehan blogi

7 kommenttia
Blogia on päivitetty edellisen kerran kesäkuussa. Huuuups. Joskus on kaikkea muuta tekemistä. Ja joskus ei vaan saa tekstejä julkaistua, vaan ne jää luonnoksiin kerta toisensa jälkeen. 😃



Mitä tässä sitten on tapahtunut kesäkuun jälkeen? No vaikka mitä. Ei kyllä jaksa alkaa tähän kaikkea luettelemaan, mutta sen nyt ainakin totean, että Jäynä täytti 5v, Aksu täytti 8v (virallisesti seniori) ja juniorikin juhli jo ekat synttärinsä!

Aksu kävi tällä viikolla osteopaatilla ja vihdoin on kaikki loksahtanut kohdilleen, sillä jumeja ei ollut juuri nimeksikään! Ollaan pidetty sillä takkia aina pakkasella, koska Aksun ranka tuntuu nauttivan erityisen paljon lämmöstä. Aksu itse ei takkia pitäisi, jos saisi päättää, mutta koska ei saa, niin takki puetaan vaikka pakkasta olisi vain pari astetta.

Jäynän kanssa syksy meni agin suhteen treenatessa, ei niinkään kisatessa. Pakka vähän levisi niin monilta osin, että vietettiin treenitaukoa. Omakaan mieli ei vetänyt kisakentille, eikä sinne väkisin kannata lähteä. Syksyyn mahtui neljät agikisat ja yksi rallykoe! Rallyssa tuloksena oli 99 pistettä, luokkavoitto ja koulari. Seuraavaksi sitten avointa kohti.



Vimmasta kasvoi näppärä vauhtiveikko. Pinkoo ihan tajuttoman lujaa ja miksei pinkoisi, kun kinttuja on ihan riittävästi omiin ja vähän muidenkin tarpeisiin. Turkkia on edelleen maltillisesti, äitin tyttö. Kauhean innostunut tekemään ihan kaikkea! Tähän mennessä ollaan treenattu lähinnä agilitya, hieman esineruutua ja hyvin vähän tokoa. En muistanutkaan, että pennun kouluttaminen eri lajeihin on näin älytön homma! 😄