sunnuntai 6. toukokuuta 2018

RTK3 Jäynä ja BH Vimma

0 kommenttia
Kevään tottelevaisuustavoitteet saavutettiin tänä viikonloppuna, kun Jäynä viimeisteli eilen rallyssa RTK3-koulutustunnuksen ja kun Vimma läpäisi tänään bh-kokeen hyväksytysti.



Jäynä kävi tokaa kertaa voittajan kokeessa viikko sitten ja siltä reissulta tuloksena oli toinen VOIHYV 93 pistettä ja 1. sija. Rata tuntui jopa ihan sujuvalta ja olin itsekin paremmin kartalla, kuin aiemmin. Eilen sen sijaan tein kympin arvoisen arviointivirheen, kun jätin Jäynälle huonosti tilaa täyskäännöksessä ja se törmäili kyltin kanssa, kun tekikin vähän vauhdikkaamman täyskäännöksen. Jäädyin ihan täysin, enkä osannut tehdä muuta kuin jatkaa rataa, vaikka ehdottomasti olisi kannattanut uusia. Onneksi muuten radalla kävi vain muutama pieni virhe, joten pisteet riitti kirkkaasti hyväksyttyyn. Tuloksena siis kolmas VOIHYV 82 pistettä ja RTK3.

Myös Vimma oli eilen rallyilemassa. Vipu oli hienosti kuulolla ja tienasi toisen ALOHYV tuloksen pisteillä 98. Vimma sai myös tuomarin palkinnon tosi ihanilla kehuilla, jotka kyllä tuntuivat hyvältä! Kukapa koiranohjaaja ei haluaisi kuulla kehuja hyvästä yhteistyöstä ja kauniista ohjauksesta! 😊

Tänään sitten Vimman kanssa bh-koe, jota jännitin vielä enemmän, kuin rallykokeita (ja se on aika paljon se). Ainoa osio, jota en jännittänyt ollenkaan, oli paikkamakuu. Jopa kaupunkiosiota jännäsin etukäteen, sillä asumme kuitenkin sen verran syrjässä, että saatamme hyvin kiertää lenkin näkemättä ketään! Vimma suhtautui kuitenkin kaupunkiosiossa kaikkeen tosi järkevästi ja rauhallisesti, eikä hössöttänyt hihna tiukalla joka suuntaan. Koska tottiskin suoritettiin hyväksytysti läpi, oli koko koe hyväksytty!

Tämä viikonloppu oli erittäin onnistunut koiraharrastusviikonloppu! 😊

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Rallya rallya

2 kommenttia
Viime aikoina ollaan tehty rallya enemmän kuin koko talvena! Lumien sulettua rally on niin helposti treenattavissa omalla pihalla. Toki sitä voi tehdä vaikka olkkarissakin, mutta on se silti hauskempaa tehdä eri kylttien yhdistelmiä pihalla, missä on enempi tilaakin liikkua.



Jäynän kanssa on vihdoin hiottu oikealla seuruu niin valmiiksi, että pari viikkoa sitten uskaltauduttiin kokeeseen asti testailemaan osaamista. Jännitän rallya ihan kamalasti, enkä oikein edes tiedä miksi. Minusta tulee ihan kamala säheltäjä kehässä. Ja aivan kuin voittajan korkkaamisessa Jäynän kanssa ei olisi ollut riittävästi, ilmoitin Vimman samaan kokeeseen ekaa kertaa alokkaaseen. Vipu on käynyt vain agilitykisoissa, joten mitään käsitystä minulla ei ollut siitä kuinka se suhtautuisi hermoraunio-ohjaajaan tottelevaisuuslajissa (mikä tietysti ei ainakaan helpottanut jännittämistäni).

Molemmat koirat suoriutuivat kuitenkin ohjaajasta huolimatta hyvin ja saivat hyväksytyt tulokset. Jäynälle voittajasta just tasan hyväksytyn verran pisteitä (70) ja kolmas sija, joten saatiin pieni palkintokassikin kotiin viemisinä. Vimmakin ahkeroi alokkaasta 92 pistettä mikä oli paljon paremmin, kuin alunperin ennakoin! Vipu kuumuu toisinaan seuruusta ihan hirveästi ja hommahan sitten leviää herkästi. Ohjaajavirheitä oli kyllä taas kirjattu lappuihin ihan liikaa. Jäynän kanssa aiheutin yhden kympin virheenkin. Näistä täytyy pyrkiä eroon!



Tänä viikonloppuna osallistuimme sitten Jäynän kanssa rallytokokoulutukseen! Koulutusta edelsi luento VOI/MES-kylteistä ja täytyy sanoa, että se oli kyllä hurjan hyödyllinen! Nyt kyltit tuntuvat paljon tutummilta ja saatiin paljon vinkkejä suorittamisiin. Käytännön osuudessa pyysin kommentteja meidän täyskäännöksistä ja kukkasista, sillä en ollut varma teemmekö ne hyvin vai olenko itse liian hidas, kun Jäynä tekee käännökset niin kauhean sähäkästi. Oli kiva kuulla, ettei käännöksissä ollut mitään moitittavaa! Ei siis tarvitse enää miettiä onko ne hyvät vai ei. Tästä on kiva jatkaa treenejä!

tiistai 13. maaliskuuta 2018

Vimman toinen agiserti ja Jäynän kolmas hyppäriserti

4 kommenttia


Viikonloppuna juhlittiin Vimman tokaa agisertiä ja Jäynän kolmatta hyppärisertiä, kun Vimma otti agiradalta nollavoiton ja Jäynä hyppyradalta nollavoiton. Jäynä on nyt siis kennelliiton vahvistusta vaille FI AVA-H! Huikea fiilis, sillä vahvistuksen jälkeen Jäynä on sitten virallisesti triplavalio! Vau!

Vimma sitten ei halunnut jäädä mammaa huonommaksi ja otti toisen agisertinsä!  Eikä ollut tuplanollakaan kaukana. Tein pienen virheliikkeen putkeen lähetyksessä radan aivan loppupuolella ja Vimma kun irtoaa, niin se luki liikkeeni käskynä hakeutua kaukana olevaan putken väärään päähän ja sinne meni ennen kuin ehdin kissaa (tai oikeastaan "tännetännetänneeee") sanoa (huutaa). Kontakteista keinu on nyt jostain syystä huonontunut ja se pitää ottaa treenin alle. Kriteeri on ehkä ollut hieman epäselvä ja Vimma ei ihan malttaisi juosta keinun päätyyn asti. Aa ja puomi sitten ovat vastaavasti tulleet varmemmiksi, vaikka vauhtia niihin täytyykin hakea edelleen. Toisaalta suoritusnopeus on jo nyt kasvanut varmuuden lisääntyessä, joten voi olla, että ne paranisivat siitä itsekseenkin.

Alkuvuosi on mennyt aika olemattomilla treenimäärillä pakkasten takia. Kylmässä hallissa ei paljon treenata, kun pakkaslukemat kiristyvät kaksinumeroisiin lukuihin. Kesää kohti onneksi mennään jo! Enää muutama viikko ja ollaan jo huhtikuussa!

torstai 1. maaliskuuta 2018

Vimman ensimmäinen agiserti

4 kommenttia


Viime viikonloppuna sattui Vimman kanssa agikisoissa rata sujumaan niin hyvin, että siitä palkittiin nollavoitolla ja agisertillä! 

Ihan huikeaa, että 2v pentuni on ehtinyt kerätä agista ensimmäisen sertinsä! Tälle vuodelle en kirjannut treenipäiväkirjaan agitavoitteisiin minkäänlaisia tulostavoitteita, ainoastaan erilaisia taidon kartuttamiseen liittyviä. Siihen nähden oli hauska yllätys onnistua näin hyvin! Tämä ei todella tarkoita, että oltaisiin saavutettu tavoitteemme tämän vuoden osalta näin helposti. Edelleen on ihan hirveästi asioita, joita pitää treenata, jotta radat alkaisivat tuntua edes jollain tapaa helpoilta. Pienin askelin kuitenkin tavoitetta kohti; meillä on aikaa, eikä ole mihinkään kiire.

torstai 15. helmikuuta 2018

Alkuvuoden kuulumiset

0 kommenttia


Vimma täytti heti helmikuun aluksi kaksi vuotta! Ihan voisi sanoa jo aikuiseksi koiraksi! Vimma on edelleen erittäin vauhdikas neiti, joka innostuu kaikesta tekemisestä hetkessä ja yrittää tehdä asiat vauhdilla! En edelleenkään aina oikein tiedä kuinka tällaista koiraa tulisi kouluttaa. Jäynäkään ei missään nimessä ole mikään hitaasti hehkuva diesel, mutta tietyissä tehtävissä sillä astuu esille sen virkaminä, joka on tasaiseen tahtiin puurtava totinen paimenkoira. Vimmalta puuttuu tämä harkitseva moodi. Jos se ei heti ymmärrä, mitä haluan, se yrittää tarjota asioita vielä vähän nopeammalla temmolla.

Agikisoissa on käyty tyttöjen kanssa alkuvuoden aikana kohtalaisen ahkerasti. Vimma aloitti vuoden vahvasti ja nousi kolmosiin ja ehti jo avata kolmosissakin nollatilinsä. Vipun kanssa tällä hetkellä kompastutaan niissä kohdissa, joissa ohjaaja jää yhtään jälkeen. Vimma ei hakeudu epäselvissä kohdissa minua kohti tai odottele lisäinfoa, vaan etenee yksikseen (Jäynä himmaa vauhtia ja vilkaisee olkansa yli minua, mikä antaa minulle mahdollisuuden yrittää pelastaa tilanteen). Vipu ei muutenkaan pysyttele radalla mitenkään lähellä, vaan irtoaa vaivatta. Itsepä halusin irtoavan koiran ja sellaisen sain, mutta helppoa sellaisen ohjaaminen ei ole. Parhaiten meillä sujuu tällä hetkellä mutkaiset radat, joilla koiralle tulee kokoajan käskyä ja se ei saa liiaksi löysiä ohjia.



Jäynän kanssa metsästetään hyppäreillä viimeistä sertiä. Lähellä on käyty, sillä tälle vuodelle on kisakirjaan kirjattu pari kakkossijaa. Uskon, että se nollavoittokin sieltä vielä osuu kohdalle tämän vuoden aikana. Kiire ei sinänsä ole, sillä vuotta on vaikka kuinka paljon jäljellä ja Jäynän agitavoitteisiin tälle vuodelle on kirjattu lähinnä hyppyserti (ja ehkä kontaktien ottaminen uudelleen haltuun, että päästäisiin myös takaisin agiradoille).