torstai 15. helmikuuta 2018

Alkuvuoden kuulumiset

0 kommenttia


Vimma täytti heti helmikuun aluksi kaksi vuotta! Ihan voisi sanoa jo aikuiseksi koiraksi! Vimma on edelleen erittäin vauhdikas neiti, joka innostuu kaikesta tekemisestä hetkessä ja yrittää tehdä asiat vauhdilla! En edelleenkään aina oikein tiedä kuinka tällaista koiraa tulisi kouluttaa. Jäynäkään ei missään nimessä ole mikään hitaasti hehkuva diesel, mutta tietyissä tehtävissä sillä astuu esille sen virkaminä, joka on tasaiseen tahtiin puurtava totinen paimenkoira. Vimmalta puuttuu tämä harkitseva moodi. Jos se ei heti ymmärrä, mitä haluan, se yrittää tarjota asioita vielä vähän nopeammalla temmolla.

Agikisoissa on käyty tyttöjen kanssa alkuvuoden aikana kohtalaisen ahkerasti. Vimma aloitti vuoden vahvasti ja nousi kolmosiin ja ehti jo avata kolmosissakin nollatilinsä. Vipun kanssa tällä hetkellä kompastutaan niissä kohdissa, joissa ohjaaja jää yhtään jälkeen. Vimma ei hakeudu epäselvissä kohdissa minua kohti tai odottele lisäinfoa, vaan etenee yksikseen (Jäynä himmaa vauhtia ja vilkaisee olkansa yli minua, mikä antaa minulle mahdollisuuden yrittää pelastaa tilanteen). Vipu ei muutenkaan pysyttele radalla mitenkään lähellä, vaan irtoaa vaivatta. Itsepä halusin irtoavan koiran ja sellaisen sain, mutta helppoa sellaisen ohjaaminen ei ole. Parhaiten meillä sujuu tällä hetkellä mutkaiset radat, joilla koiralle tulee kokoajan käskyä ja se ei saa liiaksi löysiä ohjia.



Jäynän kanssa metsästetään hyppäreillä viimeistä sertiä. Lähellä on käyty, sillä tälle vuodelle on kisakirjaan kirjattu pari kakkossijaa. Uskon, että se nollavoittokin sieltä vielä osuu kohdalle tämän vuoden aikana. Kiire ei sinänsä ole, sillä vuotta on vaikka kuinka paljon jäljellä ja Jäynän agitavoitteisiin tälle vuodelle on kirjattu lähinnä hyppyserti (ja ehkä kontaktien ottaminen uudelleen haltuun, että päästäisiin myös takaisin agiradoille).